Joulu

Joulu tuli ja meni erittäin mukavasti! Se lasketaan oikeastaan kahdeksi tai korkeintaan kolmeksi päiväksi, meillä virallisia päiviä oli periaatteessa vain yksi. Aattona syötiin aperohenkeen erilaisia leivänpäällisjuttuja, kuten taramaa ja hummusta sun muita. Sitten hanhenmaksaa sille tarkoitetun leivän kanssa, sitä tosiaan saa syödä vain tietyn tyyppisen kanssa. Mutta ymmärsin kyllä hyvin, miksi. Ja sitten oli jättiläismäisiä katkarapuja, ah! Ja lopuksi superonnistunut kakkuni, joskus onnistun minäkin. Lahjat laitettiin kuusen alle, perheen perinteen mukaan kaikki asetettiin ympärille lempikenkäpari ja sitten kunkin lahjat kenkien päälle.
   Joulupäivänä tänne tuli sukulaisia sekä perheen äidin että isän puolelta sekä isoäiti. Kukin toi jotain, kuka samppanjaa, kuka juustot, toiset alkuruoan ja jälkiruokakakut, viinit ym. Hostäiti teki avustuksellamme pääruoan, salvukukko ja kapuuni näkyi suomenkielisiksi nimiksi. Kyseessä "ruunattu" uroskana eli siis no kukko en tiedä. Joka tapauksessa semmoisia oli kaksi kokonaista ja niiden sisälle tehtiin hyvä seos, farse de gaudes mm. niiden maksasta ja ranskankermasta. Ja sitten oli myös kastanjoita mukana. Ja sitten syötiin gratin de cardonia, cardon suomeksi näyttää olevan kardoni eli jokin artisokansukuinen kasvi. Tuo siitä tehty gratiini ei ole edes ranskalainen erikoisuus, vaan vain lyonilainen. Alkuruokana oli kaikennäköisiä pikkusuupaloja ja hanhenmaksaa. Niin ja samppanjaa. Pääruoan jälkeen juustoja ja sitten kaksi kakkua, jäätelökakku ja suklainen jouluhalko. Koko ateria kesti jotain viisi tuntia, välissä aina pidettiin taukoa ja avattiin pari lahjaa ennen kuin jatkettiin. Tosi hyvä kun selostan ruokapuolen näin yksityiskohtaisesti mutta mitään selostavaa kuvaa ei ole näyttää, valokuvaaja kun en ole. Varsinkaan ruoan kanssa.

Aattona häikäs niin että se piti oikein ikuistaa.

Aattoillan meno, huomatkaa jouluiset orkideat.

Meidän kuusi!

Chin chin, startti ruokamaratonille!

Tässä on toinen niistä, eikö ole kaunis.

   Pidin kovasti paikallisesta joulusta, se on enemmän yhdessäoloa ja hyvin syömistä kuin pakonomaista kinkun tukkimista. Ei toki mitään kinkkua vastaan. Mitään joulutunnelmaa ei ole niin kuin Suomessa aina jonkin verran luonnollisestikin tulee mutta ei kyllä haitannutkaan. Ja heti 26. päivänä kevensimme jo syömistä salaattipuolelle, teki hyvää. Suklaata on runsaasti ja salmiakkiin melkein hukun.
   Nämä joulunjälkeiset päivät ovat menneet vähän sairastellessa, mutta mukavasti kuitenkin. Lauantai-iltana oltiin kaverin luona illanistujaisissa ja eilen näin kolmea suomityttöä! Kaksi Iidaa ja Alexandra jotka ovat myöskin täällä vaihdossa, tulivat Lyoniin päiväksi ja oli ihan huippua! Kunnon rentoilupäivä vaellellen ympäri kaupunkia. Ihan jäätävän kylmä kuitenkin oli, nolla astetta mutta oltiin ihan jäässä. Kyllä on suomalaiset Ranskassa kovilla. Parina päivänä on satanut räntää, paikalliset kutsuvat lumeksi koska niillä ei muita sanoja millekään lumensukuiselle kuin lumelle ole. Kaupungin ulkopuolella mummolla käydessä näimme kuitenkin vähän korkeammalla jo ihan hyvin oikeaa lunta! 

Kuva kaikilla mausteilla, Iidan selfiekeppi ja kalansilmä ja kaikki.

Ja kaksi viikkoa lomaa!

Heippa ja hyvät joulut! Viimeinen jouluviikko meni mukavasti sekin, oli vielä pari koetta mutta kerettiin katsomaan ihan kiitettävästi elokuviakin. Ranskantunnilla oli se aikaisemmin mainitsemani välipala, keksin tehdä cigarette-kekseistä ja sulatetusta suklaasta vähän kuin verisiä sormia. Yritin värjätä sitä suklaata mutta eihän siitä lopulta mitään tullut. Kaikki kuitenkin ymmärsivät pointin, se on pääasia. Oli kivaa vaihtelua koulupäivään, muuten täällä ei mitään joulujuhlia tmv. ollut. 

  Joinakin päivinä sai vaihtaa taas syystakkiin, mittari näytti yli kymmentä. Onneksi on taas vähän viilentynyt, tuollainen on täälläkin todella poikkeuksellista. Viimeksi tänään tuli kaupungilla ajateltua että voi kun jäi aurinkolasit kotiin, ei ole niitä Suomessa tottunut juuri tähän aikaan vuodesta mukana kuljettamaan. Nautin.

  Perjantaina koristeltiin kuusi ABBA:a kuunnellen, niin hauskaa nähdä toisen kulttuurin ja perheen jouluperinteet. Tuo ABBA nyt ei mitenkään erityisesti jouluun liity, täällä ei kauheasti joulumusiikkeja kuunnella. Mutta tietysti se kelpaa, täällä porukka kuuntelee ihan yleisesti aika paljon ABBA:a! Kaiken kaikkiaan on tullut jo nyt huomattua, että Suomessa joulu on tosi iso juttu verratessa nyt tässä tapauksessa Ranskaan. Itse en mikään kovan luokan jouluihminen todellakaan koe olevani, mutta täällä määkin jo sellaisena näyttäydyn. Marraskuussa totesin että joulu koittaa, kun adventti alkaa. Täällä ei esimerkiksi adventtia tiedetä eikä siis ole mitään perinnettä laittaa kynttelikköjä eikä vastaavia. Joulua varten ei leivota eikä kokata vimeistä puolta toista kuukautta, vaan samana tai ehkä edeltävänä. Ruoat vaihtelevat perheittäin ja joka päivä syödään eri ruokaa, ei kuin Suomessa. Niitä päästään jo huomenna maistelemaan! Koristukset ja joulukuusi laitettiin viime viikolla kuntoon (kuusi kaatunut jo kahdesti omin avuin, toisella kertaa koristuksien kanssa.) Sanotaanko näin että koristuksissakin pysytään kohtuudessa. Niin joo ja kuusi on ihan superouto! Täällä ei ole semmoista kuusenjalkaa mitä siellä vaan itse kuusen mukana tuli puuhalko jossa on reikä ja se tökätään sinne. En meinannut millään käsittää että miten sille nyt sitten vettä annetaan. Ei sitä anneta. Pelkällä hapella se pitää havunsa kuukauden ajan. Tarkemmin tsekatessa se tuntuukin ihan muoville, naureskeltiin että täytyy alkaa Suomeen maahantuomaan ranskalaisia "luontaisia" superkuusia jotka ei tarvi mitään elääkseen. Yritän noita joulueroavaisuuksia vaikka listailla että muistan sitten ensi kerralla luetella!

   On ollut jännittävä viikko takana, ollut huippua tulla koulusta kotiin kun aina ollut jotain postia mua odottamassa. Kiitos kaikille, olen otettu! 

  Torstaina käytiin teatterissa perheen kanssa katsomassa "Lancelot du Lac", suomeksi näytti olevan käännettynä "Pyöreän pöydän ritarit." Oli ihan hyvä sen mitä tajusin, tuli välissä nukahdettuakin vähän. Mutta siis tykkäsin, hehe. Koulun päätöksen kunniaksi käytiin parin meidän luokkalaisen kanssa perjantaina leffassa. Lauantaina chillailtiin oikein mutta hyökättiin myös jouluostoshulinaan Mélodien kanssa, huhuh. Viikonloppuna käytiin katsastamassa myös Lyonin suurin joulutori joka löytyy Perrachen kaupunginosasta. Eilen käytiin Mélon, Patricijan ja Mélon luokkakaverin Lucien kanssa luistelemassa! Yritettiin ensin ulkojäälle mutta oli ihan jäätävän pieni ja porukkaa täynnä. Jatkettiin yhdelle jäähallille ja jonotettiin jotain 40min, nauratti ihan että Suomessa se olisi ilmaista ja jäitä aina lähettyvillä mutta täällä sitä oikein halajaa luistelemaan kun on maksullista ja vaikeaa. Jäälle asti siis sitten päästiin ja oli kyllä huippukivaa. Patricija jäi lopulta yöksi ja nähtiin vielä parin muunkin kaverin kanssa ennen joulua. Tänään pistin korteni kekoon joulutarjoiluissa ja leivoin kakun. Ensin suunnittelin jotain suomalaista mutta päädyin lopulta itävaltalaiseen, joka on ylivoimaisesti vahvuuteni. Ei tuo nyt niin vakavaa ole, haha. Sain muuten Patricijalta latvialaisia pipareita, jotka on latviaksi piparkūka!

Joulumarkkinoilta, siellä oli kunnon valaistuksetkin.

   Joka päivälle on siis jouluisia juttuja riittänyt, siltikin todettiin Mélon kanssa ettei yhtään joululle tunnu. Vaihtareille joulu on tunnetusti mahdollisesti vaikeinta aikaa vuodesta, näin meitä on varoitettu jo kauan. En viitsi edes ajatella asiaa tuolta kantilta, sillä kaikki aikaisemmat jouluni olen viettänyt Suomessa ja jos nyt Ranskassa kaipaisin suomijuttuja, menisi homma loppujenlopuksi aika hukkaan. Otan kaiken irti ja nautin kaikista uusista ja erilaisista jutuista mitä täällä koen. Kuten vaikka tuo kaatuileva ranskalainen joulukuusi.

Pientä joulutunnelmointia

Viikko sitten maanantaina Fête des Lumières vain jatkui jatkumistaan, jo neljättä päivää. Suuntasin kahden luokkakaverini kanssa tsekkaan kuinka joka puolella oli aikaisemmin mainitsemiani tuikkuja ja kynttilöitä Neitsyt Marian kunniaksi. Varsinkin Vanhan Lyonin ikkunat olivat todella kauniit, tosi huippu paikallinen perinne! Vielä maanantai-iltanakin oli hyvin turisteja kaupungissa, mutta heti tiistaina homma oli onneksi jo rauhoittunut. Neljä päivää oli ihan hyvä kesto, ei alkanut liian koville ottamaan.

Oopperan seinä vuoti.

Tämä oli makia! Noita oli toinenkin kävelemässä ja kuvitelkaa vielä länsiafrikkalainen kora-harppu taustalle soimaan. En ollut ikinä aikaisemmin sellaisesta kuullutkaan.

Kaupungin valot, mutta tuona iltana olivat kynttilät pääosassa.

   Koulussa on taas koesuma joulun kunniaksi, itselläni ei kuitenkaan erityisesti stressi kerkeä iskeä kun monesti kuulen vasta samana päivänä että jostakin ylipäätään on koe. En vieläkään kauheasti ota selvää tästä systeemistä, on kokeita ja sitten on esitelmiä, kotitöitä, kommentointeja ja jotkin arvostellaan ja jotkin ei. Ja suurimmasta osasta ilmoitetaan vain sivulauseella. Mutta ihan hyvin menee, kyllä aina jotain pisteitä tulee. Riippuu vähän aineesta, esim. historia-geografiassa vaihdettiin nyt jälkimmäiseen ja heti paljon helpompaa. Ranskan urbanisoituminen on aiheena paljon helpompi kuin kyseisen maan poliittiset kiemurat toisen maailmansodan jälkeen.
   Ihan lempijuttu koulussa viimeisen puolentoista kuukauden aikana on ollut ne teatteritunnit kerran viikossa ranskantuntien paikalla joista kerroin silloin kuin ne alkoivat. Siirryttiin muutaman viikon jälkeen neutrimaskeista commedia dell'arteen ja sen puolimaskeihin. Tosi siistiä ja mielenkiintoista! Meidän ohjaaja oli ihan innoissaan mun suomitaustasta ja pyysi näyttelemään suomeksikin viimeisellä kerralla. No mikäs siinä, aika hauskaa oli selostaa suomea kun kukaan ei ymmärrä sanaakaan. Olen mää jotain sanoja luokkakavereille opettanut, esim. lohikäärme on herättänyt suurta ihastusta.
   Viikonloppu rullaili kivasti, oli jo aavistuksen verran joulutunnelmaa havaittavissa Croix Roussen kulmien joulutorilla nougatmyyjien ja joulukuusten keskellä paikallisen kuoron säestämänä. Käytiin testaamassa kissakahvila, muuten tosi hyvä mutta kissoja ei juuri näkynyt vaikka niitä olisi pitänyt useampi siellä olla. Rauhallisella sunnuntaikävelyllä Rue de la Républiquella näin sekä rullaluistelijan ottamassa kyytiä bussissa roikkumalla että poliisien ja palomiesten eristämässä useampaa rakennusta ja ajavan ihmisiä ulos. Luin lehdestä että jokin kaasuvuoto joka oli vaikuttanut metroliikenteeseenkin. Toimintaa siis on, heh.
   Maanantaina batucadan jälkeen kanssasoittajat vetäisivät eväskassit esille ja pistivät pöydän komeaksi. Pidettiin pikkujoulut, itselläni ei ollut ollut hajuakaan kyseisestä suunnitelmasta kun en ollut katsonut sähköpostiini. Alkanut jo näihin yllätyksiin tottumaan! Perjantaina äidinkielentunnilla evästetään kannibalismi-teeman tunnelmissa joka on nyt pinnalla Montaignen ja humanismin myötä. Saa nähdä mitä keksin. Eilen haettiin myös joulukuusi, tänä vuonna metsän sijaan kaupasta ja kannettiin katuja pitkin muiden kanssakulkijoiden väistellessä. Naurettiin ja todettiin, ettei enää voi paljon epäjouluisemmaksi mennä. Mutta kyllä tämä tästä lähtee!

Kaunis perjantaiaamu.

Yhtä juhlaa

Täälläkin on jo yllättävän pimeää, joinakin päivinä päiväsaikaankin. Ei kuitenkaan Suomeen verrattavaa tietenkään. Itse pidän pimeydestäkin, illalla kaupungin valaistukset ovat todella upeat ja pääsevät oikeuksiinsa. Lenkkeily Rhônen rannassa ei siis edelleenkään ole yhtään hassumpaa, vaikka yllättävästi ovat kanssajuoksijat reitiltä vähentyneet. On täälläkin siis aika kylmä, päivisin jotain 7 astetta mutta nollaan menee myöhemmin. Koko viikon kaduilla ja aukioilla oli valojenasentajia perjantain Fête des Lumièresin alkamista varten. Koulussa odotellaan jo joululomaa, enää kaksi viikkoa! Tuntuu että vastahan tuo oli syysloma, mutta kyllä kaksiviikkoinen joululoma ihan kelpaa!

   Perjantaina tosiaan alkoi tämä suuri tapahtuma täällä, heti kun koulusta kävelin kotiin huomasin erityisen paljon turistibusseja ja ulkomaalaisia. Koko kaupunkiin on siis ripoteltu valotaideteoksia ja tiettyjen suurien rakennuksien julkisivuilla tai aukioilla on säännöllisin väliajoin valospektaakkeleita. Ja tämä on siis maanantai-iltaan asti! Valot syttyvät kaikkialla noin kuudelta ja sammuvat keskiyön aikoihin. Kolmen illan aikana on tullut käveltyä tuntikaupalla ja kunnon väentungoksessa. Joka puolella on kojuja joista saa evästystä churroista lättyjen kautta kebabiin. Ja lähes jokaikisessä kulmassa myydään vin chaudia, kuumaa viini/mehu/mauste/hedelmäjuomaa. Maanantai on ns. "pääpäivä", 8.12. Lyonissa juhlitaan Valon Päivää Neitsyt Marian kunniaksi hänen pelastettua kaupunki rutolta. Tai näin olen asian käsittänyt. Mutta joka tapauksessa, maanantaina ikkunoihin laitetaan perinteen mukaisesti kaksi kynttilää.

   Ja totta kai muistin itsenäisyyspäivän lauantaina! Piti pikkusen soittaa Maamme-laulua, marsseja ja muita isänmaallisia. Sekä koulussa että kotona on tullut aika kiitettävästi valistettua ranskalaisia Suomesta ja sen historiasta.

  Vähän jotain otoksia kolmelta illalta, parhaat kuvat löytyvät tietysti ihan googlettamalla. Kaikki kuvat saa muuten suureksi klikkaamalla.

Suihkulähde oli päässyt lampunjalaksi.

Fourvière ja Palais de Justice joka toimi yhden sortin pelitauluna. Sillan toisessa päässä pelaaja sai paiskata kirvestä ja voimakkuuden mukaan tämä vaihtoi väriä ym.

Saint Jeanin seinässä ihan huikea spektaakkeli.

Rue de la République.

Parc de la Tête d'Orissa oli mm. lentäviä kaloja.

Kaupungintalo komeana, upein esitys olikin heijastettuna sen ja kulmittaisen Musée des Beaux-Arts'n seiniin.

Saapumisestani asti olen ihastellut kaupungintalon sisäpihaa, ja nyt se oli yleisölle avoinna! Myöskin siellä valoteos. Punaista valoa hohtaa Ooppera.

Lyonin Ooppera, yleensä sisätilan upeaa kattoa ei ulos näe.

Rue de la République kiinalaistunnelmissa.

Fourvièresta roikkuu diskopallo! Ja teksti "Merci Marie", "Kiitos Maria."

Rakennuksen kokoinen seinämaalaus, jossa Lyonin kuuluisuuksia Pikku Prinssistä Lumièren veljesten kautta Ampèriin.

Valot syttyy

Suomessa varmaan viritellään parhaillaan kynttelikköjä ikkunoihin, täällä lähestyvästä joulusta ei olisi ilman kauppojen koristuksia vielä tietoakaan. Vaikka se on täälläkin tärkeä juhla, huomaa että siellä se on ihan eri ulottuvuuksissa. Mielenkiinnolla näen ranskalaisen joulun vajaan kuukauden päästä, mutta sitä ennen tapahtuu vielä kaikennäköistä.
   Maanantaina alkoi uusi liikuntajakso, lihaskunto vaihtui lentopalloon ja sitä on seuraavat noin kymmenen viikkoa. Myöskin liikuntasali vaihtui, tällä kertaa pitää ottaa koululta bussi tai metro ja tram jotain noin 20 minuuttia syrjemmälle. Mutta se tila on ihan huikea, Lyonin naisten koripallon edustusjoukkueen kotihalli! Ite olin ainakin ihan liekeissä siellä katsomoiden keskellä, tuntui että kulki pelikin melkein paremmin. Kaikkien mielestä paljon kivempaa kuin lihaskunto, papereitten pyörittelyn sijasta saadaan ihan tehtyäkin jotain. Tällä viikolla oli myös se luokan tilannekatsaus ensimmäisen trimesterin jälkeen. Luulin, että se olisi kuin vanhempainilta mutta se olikin vain kahdelle vastuuvanhemmalle ja -oppilaalle, luokkaa opettaville opettajille ja koulun johdolle. Nämä vanhemmat ja oppilaat ottivat sitten kaiken palautteen kustakin oppilaasta ylös ja välittävät tiedon asianomaisille. Itsellä ei oikeastaan ollut mitään odotuksia tuohon liittyen. Aika rajusti varmaankin luokan keskiarvoa madallan mutta pikkuhiljaa tämä tästä paranee! Yllätyin suuresti, kun kaikki opettajat olivat kehuneet ja yllättyneitä mun ranskan kehityksestä joka mm. kokeissa on näkynyt. Olihan tuo mukava kuulla, täällä ei opettajien kanssa yleisesti jutustella enkä varsinkaan minä joka yritän ennen kaikkea selata sanakirjaani niin paljon kuin kerkeän. Enkä englannintunteja lukuunottamatta pysty mitään suullisesti vastailemaankaan. Oli siis yllätys että heillä niinkin paljon oli minusta palautetta. Poikkeuksellisesti SVT:n (biologiaksi vois sanoa) opettaja tuli oikein varta vasten luokseni ennen tunnin alkua ja selosti ihan innoissaan, kuinka on käynyt Kuusamossa, Rovaniemellä, Inarinjärvellä ja vaikka missä päin Lappia. Ja oli tykännyt kovasti. Kyllähän tuo sydäntä lämmittää.

Koulumatkalla bongattu. Tausta ei tiedossa.

 Perjantain kunniaksi suunnattiin Patricijan ja Estherin kanssa ulos syömään ja löydettiin yllätykseksemme erittäin symppis crêperie, vaikka Lyon ei bretagnelaisista lätyistä tunnettu olekaan. Eilen tänne tuli hostsiskon veli perheineen Provencesta kyläilemään, syötiin keskiyöhön asti pitkän kaavan mukaan niinkuin pitääkin. Perjantaina olin saanut kuningasidean leipoa jotain, jälkiruoaksi lauantain illalliselle ja myöskin täällä tänä viikonloppuna täyttyneen kolmen kuukauden lisäksi (huhuih.) Koin velvollisuuksekseni tehdä jotain suomalaista ja valitsin mielestäni takuuvarman vaikken sitä ikinä ole tehnytkään, tiikerikakkua siis. Hyvin luottavaisena sitä tein aikani ja vaikutti varsin lupaavalta, kunnes piti uunin jälkeen kipata lautaselle. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta syöty on ja kehuja sai.

Tuhoutunut kakku ja pakotettu hymy.

Tänään käytiin tsekkaamassa maailmankuulu kauppahalli ihan muutaman korttelin päässä, Les Halles de Paul Bocuse. Siellä oli juustot, kinkut, leivät ja osterit vierekkäin, puhumattakaan leivospuolesta. Huhhuh, sinne täytyy palata.
  Tämän viikon perjantai-iltana Lyonissa alkaa La Fête des Lumières, Valojen Juhla! Kyseessä yksi maailman suurimmista turistijenkerääjätapahtumista, tänne tulee jotain neljä miljoonaa joka vuosi noiden neljän päivän aikana. Ympäri kaupunkia tulee olemaan pimeän aikaan valtavat valaistukset ja valoshow'ta, en edes tiedä vielä mitä kaikkea kun olen vain kuullut muilta. Tällä viikolla on jo jotain pystytyksiä näkynyt, ensi viikolla alkaa kunnon tohina. On Lyonikin juhlavana kun itsenäisyyspäivä koittaa lauantaina. Kuinka siistiä, tätä on odotettu!

Kesä vai syksy vai talvi

Viikko sitten sunnuntaina juuri blogipäivityksen valmiiksi saatuani tuli latvialaiselta Patricijalta viesti ja idea syksyisestä sunnuntaikävelystä Parc de la Tête d'Orissa. No totta kai se sopi, ja sovittiin tunnin päähän tapaaminen puiston portille. Loppujen lopuksi tapasimme puolen tunnin päästä sovitusta, tyylilleni uskollisena olin metropysäkiltä valinnut totaalisen väärän suunnan ja suunnistettiin vielä ristiinkin. Mutta näin tätä kaupunkia oppii koko ajan tuntemaan paremmin. En mää nyt edes joka viikko eksy, viime kerrasta olikin jo aikaa. Lopulta kuitenkin löydettiin toisemme ja vielä puiston sisäänkäyntikin. Käveltiin vähän ristiin rastiin ja heipattiin leijonat ja seeprat samalla.

Talvitakki on vain hämäystä.

Kuvan laatu kaiken kaikkiaan keskinkertainen, mutta kerta itseni lintubongariksi nimesin...

Aika kuvaava kuva.

Tämä viikko oli trimesterin viimeinen, eli yksi kolmasosa kouluvuodesta kulunut. Vielä oli muutama koe ja arvosanoja niistä jo saatu. Tulevan viikon torstaina on sitten vanhemmille tilaisuus, missä keskustellaan mm. rehtorin, luokanvalvojan ja ranskanopettajan kanssa kunkin oppilaan selviytymisestä ekalla kolmanneksella. Ainoa koe mitä en ole vielä saanut taitaa olla saksa, ihan mielenkiintoista nähdä mitä siitä tulee. Puhutaan koko ajan vain toisen maailmansodan natsi-Saksasta ja koekin oli siihen liittyen, ei ole paljon kommentoimista aiheeseen omilla ruostuneilla saksantaidoilla. Aikaisemmin mainitsemasta historiankirjoitelmasta sain 4/20, jes! Ei ollut oikeastaan mitään odotuksia joten ei voi olla kuin tyytyväinen, parantamisen varaa onneksi on. Paljon muitakin olen saanut, ihan siistiä saada numeroita aineista mitkä on kaikki ranskaksi suorittanut.
   Pääsin tällä viikolla viimein itsekin ulkoaopettelun makuun. Saatiin englanninkielisestä kirjallisuudesta suhteellisen pitkä runo opeteltavaksi ja keskiviikkona halukkaat ja jotkin määrätyt sitten lausuivat luokalle, mukaan lukien minä. Lempiopettajani kehui aksenttiani, en sitten pyytänyt analyysiä että miltä se tarkemmin ottaen kuulostaa. Alkaa jo vähän englannintaitojenkin tila huolettaa mutta kyllähän tästä varoitettiin, eh.

Kävelin tavallista reittiä koulusta kotiin mutta tori onnistui yllättämään, kuten aina torstai-iltapäivisin.

  Perjantai-iltana mentiin luokan kanssa teatteriin, nähtiin TNP:ssä Luigi Pirandellon "Six personnages en quête d'auteur." Pidin kovasti, vaikka en välillä tajunnut dialogista mitään ei tullut kuitenkaan aika pitkäksi. Varsinkin visuaalisesti todella hienosti toteutettu. Myös itse teatteri ja sen miljöö olivat varsinainen kokemus. Hostäiti oli aikaisemmin kertonut, että Villeurbannella (kaupunki joka on sulautunut Lyoniin) on vahva kommunistihistoria ja joidenkin rakennusten arkkitehtuuri on hyvinkin neuvostoliittolaista. Oli kyllä kieltämättä, teatterin ja sitä vastapäätä olevan kaupungintalon muodostama aukio noudatti hyvin tyyliä. 
  Teatterista palatessa juttelin metrossa ranskanopettajani kanssa ja hän kertoi kuinka Tallinnassa käydessään oli nähnyt valtavat alkoholikaupat sataman tuntumassa. Ja kuinka suomalaiset juoksivat niihin ja niistä suoraa takaisin laivaan suurien lastien kanssa. Semmoista huhua täällä tosiaan kuulee, eipä siinä voinut kuin todeta että tottahan tuo taitaa olla.

Kaupungintalo, aika eri tyyliä kuin Lyonin.

Ja teatteri, ei millään mahtunut muuta kuin keskitornit kuvaan.

Musta on alkanut tulemaan melkonen kahviloiden kiertäjä, tuntuu että kippaan espressoa milloin missäkin. Maassa maan tavalla. Lauantaina nähtiin kahden huipputyypin, Patricijan ja australialaisen Estherin kanssa ja vietettiin huippu päivä. Otettiin funikulaari (googlasin ja kyllä, se on suomalainen sana jonka vahvasti epäilen olevan johdos ranskan vastaavasta "funiculaire") Fourviéren kukkulalle ja syötiin lounas siellä maisemia ja turisteja katsellen. Ei tosiaan kiivetty, vähemmästäkin kävelystä meinasi j0 kuuma tulla. Kesä on päättänyt tehdä paluun, tänään ollut jotain 17 astetta joka on hyvin poikkeuksellista täälläkin. Käveltiin sitten omin voimin takaisin alas ja jatkettiin päivää Vanhassa Lyonissa kierrellen. Tytöt tapasivat myös Mélodien vanhoja ja mun uusia kavereita, vakiporukka jota nähdään viikonloppuisin.

No selfiepä tietysti.

Nykyistä kotikylää.

Fourviéren katedraalin sisältä.

Estherin kanssa fiilistelyä portaissa.

Siinä juurikin taas kahvilla, Patricija ahkerana kuvaajana.

Vanhan Lyonin tunnelmaa ja etenkin nämät kaksi!

Tänään heipattiin tytöt ja otettiin juna jotain tunnin verran Lyonista pohjoiseen ystäväperheen luokse. Syötiin kovasti, kaksi ja puoli tuntia pöydässä yhtä soittoa tai vähän enemmänkin alkaa menemään jo rutiinilla. Käytiin tasapainottava kävelylenkki, oli taas niin kauniit maisemat.

Korjattu maissipelto ja upeat kukkulat.

Koulusta

Hyvä viikko takana ja vielä sunnuntaipäivä jäljellä. Kouluhommia on ihan kiitettävästi, mutta en ota turhaa stressiä. Tällä viikolla oli historiasta koe, täytyi kirjoittaa vastaus aiheeseen "Ranskalaiset ja Ranskan tasavalta vuosina 1870-1914." Eh, noh selostin sitten kaiken mitä vain tuolta aikaväliltä Ranskasta tiesin. Sitten oli myös testi biologiasta, SVT:ksi täällä kutsutaan. Täällä ei tosiaan koeviikkosysteemiä ole, oikeastaan joka viikko on jokin koe ja aihealueet on siis pienempiä. Ja lukuvuosi on jaettu periaatteessa kolmeen, nyt on kohta trimester ohi ja tulee numerot joka aineesta. Asteikolla 0-20. Koulusysteemi on kyllä hyvin erilainen, tunnit koostuvat lähinnä opettajan luennoinnista oppilaiden kirjoittaessa muistiinpanoja niin paljon kuin mahdollista. Riippuu opettajasta, toiset käyttävät tekniikkaa esim. joidenkin tehtävien näyttämiseen mutta suurin osa ei käytä ollenkaan. Samat oppikirjat ovat koko vuoden ja niitä ei juuri käytetä. Jotkut oppilaat käyttävät suuria vihkoja muistiinpanoille, suurin osa käyttää A4-kokoisia yksittäisiä paperiliuskoja joita kuljetetaan kansiossa. Itselle on jo myös kertynyt hyvä pinkka. Kielissä ei erityisesti kielioppia opita aihe aiheelta, vaan aina jonkin uuden lauseen noustessa esille opettaja voi kirjoittaa sen taululle että oppilaat kirjoittaa ylös. Esimerkiksi englannissa opiskelimme ensimmäiset kaksi kuukautta intialaisesta kulttuurista. Kokeeseen piti osata käsittelemämme faktat Intiasta mutta vain englanniksi. Opiskelu nojaa paljolti asioiden ulkoaoppimiseen, pienien yksityiskohtienkin kohdalla. Esimerkiksi ns. abivuonna täytyy opetella maailmankarttoja eri versioina kaikkine symboleineen ulkoa, olen seurannut vierestä kun Mélodiella ollut kyseinen urakka opiskeltavana. Ja myös runoja opetellaan jopa kirjallinen ulkoa! Paljon muitakin eroavaisuuksia on joita ei välttämättä tiedostakaan, mutta tässä joitain. Minulta kysytään paljon, kumpi järjestelmä on parempi mutta en hirveän mielelläni siihen vastaa. Diplomaattisesti sanoen itse Suomen järjestelmässä kasvaneena ja siihen tottuneena on mielenkiintoista kokea toisenlaista :D

   Ranskan tunneilla meillä on nyt 1,5 kuukauden ajan Lyonin yhdestä teatterista näyttelijä pitämässä pari kertaa viikossa työpajoja teatterista, erityisesti maskien kanssa. Ollaan päästy aina vuorotellen kokeilemaan jotain pätkiä pienryhmissä ihan oikeilla teatterin nahkaisilla kokonaan kasvot peittävillä maskeilla, ollaan kyllä tykätty! Tämmöinen poikkeava juttu koulussa on täällä todella harvinaista, huippu mahdollisuus.

  Tiistaina oli Ensimmäisen Maailmansodan päätössopimuksen juhlapäivä ja vapaat koulusta. Maanantaina oli muistojuhlaa koululla, mm. sodassa menehtyneen entisen historianopettajan muistoa kunnioittaen. Tiistaina oli hyvät lenkkikelit ja käytiin kanssa elokuvissa, vuorossa ranskalainen Bande de Filles. Olin ihan tulessa, ymmärsin jopa melkein kaikki vitsitkin!

Käytiin museon puutarhassa käppäilemässä.

Jee!

Perjantaina iltapäivällä latvialainen Patricija tuli koulun jälkeen Lyoniin, ja tavattiin mun kahden hyppytunnin aikana. Oli ihan huippua nähdä! Aloitettiin englanniksi ja saman tien todettiin että miksi ihmeessä edes yritetään. Vaihdettiin toiseen yhteiseen kieleen, ranskaan ja sillä höpötettiin loppuaika. Oltiin kieltämättä aika ylpeitä, nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen että ranska on noista kahdesta kielestä se luonnollisin, vaikka sanastoa ja kielioppia tunteekin enemmän englannista. Hassua, mutta aloitin tälläkin kertaa puhumaan pari kertaa myös suomeksi, en tiedä miten yhdistän joihinkin ihmisiin että he voisivat puhua myös äidinkieltäni!

   Elämä täällä rullailee mukavasti, hurjaa että on jo marraskuun puoliväli!

Perjantai-iltana kuudelta kävellessä koulusta kotiin. Huono laatu koska tärisevä silta.

Syksy starttas

Olen kuullut, että Suomessa on jo ihan kunnolla lunta. No, täälläkin alkoi syyskelit tismalleen samana päivänä kun palattiin kouluun. Päivisin on ollut nyt jotain +10 astetta mutta yleisesti tuntuu kyllä paljon kylmemmältä, koska kosteampaa. Tai niin olen sen järkeillyt. Taloissa lämpöeristykset on todella olemattomat Suomeen verrattuna, jos niitä voi sanoa olevan ollenkaan. Esimerkiksi ikkunat on tietenkin yksinkertaiset. Meillä kerrostaloasunnossa ei niin kylmä ole kuin voisi olla, mutta jo nyt täällä on jotain +18. Ei siinä, kunnolla vaan villapaitaa päälle niin ei ongelmaa!
   Sunnuntaina viimeisen lomapäivän kunniaksi lähdin turisteileen Vanhaan Lyoniin, oli kuin mikä tahansa kesäpäivä ja ihmisiä paljon liikkeellä. Keskiaikaisia pikkukatuja kävellessä on todellakin aivan eri maailmassa. Ja viimein, viimein löysin omin neuvoin ensimmäisen traboulen! Huomasin, kuinka ihmisiä meni kadulta pienestä ovesta sisään rakennukseen, kurkkasin sisälle ja todellakin, siellä oli hämärä käytävä ja päässä näkyi pieni sisäpiha. Tämä oli aika pitkä traboule, jopa neljän rakennuksen läpi menevä ja sen varrella oli useampi sisäpiha. Siellä hämärässä en oikein menestynyt julkaistavia kuvia saamaan, ehkä googlen kuvahaku havainnollistaa parhaiten.
   Kävelykierrokset ihmetellessä ja löytäessä uusia paikkoja joka kulman takaa on kyllä ihan parasta tekemistä, siinä vierähtää tunti jos toinenkin!

Place Bellecour kesäisenä, ihan kuin olisi Italiassa ollut. Paitsi kauempana näkyy Ludvig XIV ratsastamassa.

Tämä ei kauheasti kunniaa Vanhalle Lyonille tee mutta menköön.

Sisäpiha traboulen varrella.

Huikeat värit ja vasemmalla leijona.

Katedraali Saint-Jean.

Maanantaina oli sitten paluu kouluun, oli ihan huikeaa huomata kuinka kahden viikon jälkeen ymmärsin opettajien juttuja ja muiden oppilaiden puhetta taas niin paljon paremmin! On myös kiva kuulla luokkakavereilta omasta kehityksestä, koko ajan sitä siis tapahtuu vaikka ei aina huomaisikaan. Kahden viikon tauko koulusta kuitenkin mahdollisti vertailun hyvin. Kokeita palauteltiin, yleensä maksimipistemäärä on 20 mutta on hyvin, hyvin harvinaista että joku sen saisi. Sain ranskan kirjallisuusanalyysista 11/20, ja olen kieltämättä todella tyytyväinen! Ja englannista 18,5/20, yllätys koska englanti rapistuu tasaista tahtia. Sanasto unohtuu, kirjoitan sanoja kuin ne olisi ranskaksi ja kielioppi mitä sattuu. Täällä ei englannintunneilla kuitenkaan juuri hätää ole, taso on matala.

Koulun yhden sisäpihan puut oli parturoitu, oli niin hienot että pakko oli kehdata ottaa kuva.

Koulumatkalla. On täälläkin ruskaa, hillitympänä versiona Suomeen verrattuna.

Musta on tullut oikea lintubongari, mutta lajivalikoima on vähän yksipuolinen. Sen olen todennut, että oikeastaan joutsenet ovat aika pelottavia.

   Ranskan tila tällä hetkellä on vähän vaikeasti selitettävä, yleensä kotona ja muutenkin ymmärrän puheenaiheet, joskus kaiken. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin nuorten kieli, jos vähänkään huomio herpaantuu ei ole enää toivoa päästä käryille. Koko ajan enemmän saan sanottua keskusteluihin omaa sanaa väliin, riippuu ihan kuinka nopeatahtisesta väittelystä tmv. on kyse. Pienemmässä porukassa tai kahdestaan keskusteltaessa ei ole juuri ongelmaa, sekin riippuu aihepiiristä ja toisten ranskan selkeydestä. Luonnollisesti helpointa on jutella ihmisten kanssa, jotka tuntevat hyvin mun ranskan tason ja puhuvat sen mukaisesti. Hostperheessä äiti ja sisko jo tietävät milloin sanovat sanan tai ilmauksen mitä en tunne, ja selittävät saman tien. Aikas kätevää.
   Harrastukset jatkuivat myöskin viimein, olihan niitä odotettukin. Käytiin myös elokuvateatterissa katsomassa dokkari "Le Sel de la Terre", ranskaksi. Ymmärsin ja en ymmärtänyt, yllättävän paljon kuitenkin. Tällä viikolla olen myös toisen kerran skypetellyt Suomeen! Eilen nähtiin kavereita kaupungilla ja tänään kahvitellaan hostsiskon serkkupojan 6-vuotissynttäreitä.
   Suomeen hyviä hiihtokelejä!