Kesä vai syksy vai talvi

Viikko sitten sunnuntaina juuri blogipäivityksen valmiiksi saatuani tuli latvialaiselta Patricijalta viesti ja idea syksyisestä sunnuntaikävelystä Parc de la Tête d'Orissa. No totta kai se sopi, ja sovittiin tunnin päähän tapaaminen puiston portille. Loppujen lopuksi tapasimme puolen tunnin päästä sovitusta, tyylilleni uskollisena olin metropysäkiltä valinnut totaalisen väärän suunnan ja suunnistettiin vielä ristiinkin. Mutta näin tätä kaupunkia oppii koko ajan tuntemaan paremmin. En mää nyt edes joka viikko eksy, viime kerrasta olikin jo aikaa. Lopulta kuitenkin löydettiin toisemme ja vielä puiston sisäänkäyntikin. Käveltiin vähän ristiin rastiin ja heipattiin leijonat ja seeprat samalla.

Talvitakki on vain hämäystä.

Kuvan laatu kaiken kaikkiaan keskinkertainen, mutta kerta itseni lintubongariksi nimesin...

Aika kuvaava kuva.

Tämä viikko oli trimesterin viimeinen, eli yksi kolmasosa kouluvuodesta kulunut. Vielä oli muutama koe ja arvosanoja niistä jo saatu. Tulevan viikon torstaina on sitten vanhemmille tilaisuus, missä keskustellaan mm. rehtorin, luokanvalvojan ja ranskanopettajan kanssa kunkin oppilaan selviytymisestä ekalla kolmanneksella. Ainoa koe mitä en ole vielä saanut taitaa olla saksa, ihan mielenkiintoista nähdä mitä siitä tulee. Puhutaan koko ajan vain toisen maailmansodan natsi-Saksasta ja koekin oli siihen liittyen, ei ole paljon kommentoimista aiheeseen omilla ruostuneilla saksantaidoilla. Aikaisemmin mainitsemasta historiankirjoitelmasta sain 4/20, jes! Ei ollut oikeastaan mitään odotuksia joten ei voi olla kuin tyytyväinen, parantamisen varaa onneksi on. Paljon muitakin olen saanut, ihan siistiä saada numeroita aineista mitkä on kaikki ranskaksi suorittanut.
   Pääsin tällä viikolla viimein itsekin ulkoaopettelun makuun. Saatiin englanninkielisestä kirjallisuudesta suhteellisen pitkä runo opeteltavaksi ja keskiviikkona halukkaat ja jotkin määrätyt sitten lausuivat luokalle, mukaan lukien minä. Lempiopettajani kehui aksenttiani, en sitten pyytänyt analyysiä että miltä se tarkemmin ottaen kuulostaa. Alkaa jo vähän englannintaitojenkin tila huolettaa mutta kyllähän tästä varoitettiin, eh.

Kävelin tavallista reittiä koulusta kotiin mutta tori onnistui yllättämään, kuten aina torstai-iltapäivisin.

  Perjantai-iltana mentiin luokan kanssa teatteriin, nähtiin TNP:ssä Luigi Pirandellon "Six personnages en quête d'auteur." Pidin kovasti, vaikka en välillä tajunnut dialogista mitään ei tullut kuitenkaan aika pitkäksi. Varsinkin visuaalisesti todella hienosti toteutettu. Myös itse teatteri ja sen miljöö olivat varsinainen kokemus. Hostäiti oli aikaisemmin kertonut, että Villeurbannella (kaupunki joka on sulautunut Lyoniin) on vahva kommunistihistoria ja joidenkin rakennusten arkkitehtuuri on hyvinkin neuvostoliittolaista. Oli kyllä kieltämättä, teatterin ja sitä vastapäätä olevan kaupungintalon muodostama aukio noudatti hyvin tyyliä. 
  Teatterista palatessa juttelin metrossa ranskanopettajani kanssa ja hän kertoi kuinka Tallinnassa käydessään oli nähnyt valtavat alkoholikaupat sataman tuntumassa. Ja kuinka suomalaiset juoksivat niihin ja niistä suoraa takaisin laivaan suurien lastien kanssa. Semmoista huhua täällä tosiaan kuulee, eipä siinä voinut kuin todeta että tottahan tuo taitaa olla.

Kaupungintalo, aika eri tyyliä kuin Lyonin.

Ja teatteri, ei millään mahtunut muuta kuin keskitornit kuvaan.

Musta on alkanut tulemaan melkonen kahviloiden kiertäjä, tuntuu että kippaan espressoa milloin missäkin. Maassa maan tavalla. Lauantaina nähtiin kahden huipputyypin, Patricijan ja australialaisen Estherin kanssa ja vietettiin huippu päivä. Otettiin funikulaari (googlasin ja kyllä, se on suomalainen sana jonka vahvasti epäilen olevan johdos ranskan vastaavasta "funiculaire") Fourviéren kukkulalle ja syötiin lounas siellä maisemia ja turisteja katsellen. Ei tosiaan kiivetty, vähemmästäkin kävelystä meinasi j0 kuuma tulla. Kesä on päättänyt tehdä paluun, tänään ollut jotain 17 astetta joka on hyvin poikkeuksellista täälläkin. Käveltiin sitten omin voimin takaisin alas ja jatkettiin päivää Vanhassa Lyonissa kierrellen. Tytöt tapasivat myös Mélodien vanhoja ja mun uusia kavereita, vakiporukka jota nähdään viikonloppuisin.

No selfiepä tietysti.

Nykyistä kotikylää.

Fourviéren katedraalin sisältä.

Estherin kanssa fiilistelyä portaissa.

Siinä juurikin taas kahvilla, Patricija ahkerana kuvaajana.

Vanhan Lyonin tunnelmaa ja etenkin nämät kaksi!

Tänään heipattiin tytöt ja otettiin juna jotain tunnin verran Lyonista pohjoiseen ystäväperheen luokse. Syötiin kovasti, kaksi ja puoli tuntia pöydässä yhtä soittoa tai vähän enemmänkin alkaa menemään jo rutiinilla. Käytiin tasapainottava kävelylenkki, oli taas niin kauniit maisemat.

Korjattu maissipelto ja upeat kukkulat.