Kesäjuttuja

Hei hei! Kylläpä taas aikaa vierähti, ohhoh. Kuukausi viimeksi olen nähtävästi viimeksi kirjoitellut ja sen jälkeen on sattunut ja tapahtunut kaikennäköistä.

   Koulussa oli vuoden viimeinen viikko siinä kesäkuun alussa, kyllä sitäkin sitten lopulta ikävä tuli. Ranskan lukioon ei tule ikimaailmassa olemaan kaipuuta mutta nimenomaan koulukavereita ja tiettyjä opettajia jään kaipaamaan. Ja nimenomaan sitä kouluunmenorutiinia ja päivien rytmiä. Täällä ei mitään päätösjuhlia ole vaan sen sijasta joidenkin opettajien kanssa pidetään piknik viimeisellä tunnilla. Mullekin sitten pidettiin "läksiäiset" ja sain luokkakavereilta pienen itsetehdyn kirjasenkin muistoksi. Itse olin leiponut pullia koko porukalle.

   Meillä oli yksi viikonloppu viimeinen vaihtareiden aluetapaaminenkin, samassa suuressa maalaistalossa kuin syyskuussa vuoden alussa. Käytiin porukalla tekemässä taas accrobranchea ja sitten syötiin hyvin. Sunnuntaiksi oli pitänyt tehdä jokin ranskalainen jälkiruoka, itse olin tekaissut suklaavaahdon. Se oli takuuvarma, onnistuin.

   Sitten lomien alettua on tullut käytyä entistä tiuhempaan tahtiin Patricijan hostperheen uima-altaalla, täällä on kuumimmat kelit sitten vuoden 2003. Nyt jo aamulla +35 ja nousee neljäänkymppiin. Ei oikein tiedä missä sitä olisi, niin kuuma joka paikassa. Vierailtiin myös jotain paikkoja missä ei ollut tullut vielä käytyä, mm. miniatyyrimuseo jossa oli myös rekvisiittoja ja kalustoa lukemattomista elokuvista. Toisena päivänä jatkettiin teemaa ja käytiin elokuvan luojien, lyonilaisten Lumièren veljesten museossa.

Aito ja oikea Harry Potterin sauva.

Nämä pienoismallit oli upeita!

Lumièren veljesten aulassa.

Suomi edustaa.

Tuli myös piknikeiltyä tavalliseen tapaan kavereiden kanssa milloin missäkin joenrannassa ja näin vielä mun luokassa vuoden ollutta japanilaista vaihtariakin, Yuita joka on jo nyt palannut kotimaahansa. Tanssiryhmän vuoden viimeinen tunti oli toissaviikolla ja muutama viikko sitten oli esitys, on kyllä senkin kannalta huippu vuosi takana. Batucadassakin on jo treenit tehty, enää tänäiltana viimeinen ulkoilmaesiintyminen. Täällä on kesän aikana ihan kauheasti hyviä ulkoilmakonsertteja ympäri kaupunkia, toissaviikonloppuna tanssittiin perulaisen cumbian tahtiin ja lauantaina erään kaverin isä veti bändinsä kanssa ihan älyttömän setin yhdessä puistossa, auringon laskiessa. Pidettiin myös kavereiden kanssa toissaviikolla pienet läksiäiset Patricijalle, oli huippu ilta ja vielä ei haikeiltu. Ja toisena iltana ystäväperhe kutsui meidät syömään, varmistaen että nähdään vielä ennen omaa lähtöäni.

   Viime sunnuntaina koitti tosiaan lähtö Saksaan YES-leirille, mikä on tarkoitettu kaikille YFU:n eurooppalaisille vaihto-oppilaille jotka ovat menneet vaihtoon johonkin Euroopan sisällä. Tiedossa oli reilut 600 henkeä vapaaehtoiset mukaan lukien. Mentiin ensin Lyonista Pariisiin ja odoteltiin siellä kaikki ranskavaihtarit mukaan ennen kuin jatkettiin Saksaan. Ennen Berliiniä tuli sielläkin kerran vaihdettua junaa ja yritettyä nukkua yöjunassa. Berliinistä sitten vielä jatkettiin kaksi tuntia kunnes saavuttin valtavan järven rannalle suurelle leirikeskusalueelle. Vietettiin siellä sitten viisi päivää workshoppeja tehden ja vapaa-aikaa viettäen ihmisiä tavatessa. Leirin teema oli ihmisoikeudet digitaalisoituneessa maailmassa. Kyllä kuitenkin vaihtovuottakin vähän käsiteltiin. Oli ihanaa nähdä kaikkia ranskavaihtareita ja myöskin suomalaisia muista maista. Ja varsinkin ranskalaisten kanssa oli tosi hauskaa jutustella, puhumattakaan kaikista Suomessa vuoden viettäneistä. Ihan käsittämättömän hyvin olivat jotkut oppineet vaikean suomen kielen, uskokaa tai älkää mutta yhden tsekkiläisen pojan kanssa jutellessa en edes ensin tajunnut, että hän ei ole Suomesta! Niin hyvin oli hallussa Kuopion murre ja kaikki.

Ei hassumpi ryhmäkuva.

   Perjantaina oli sitten aikaisin aamulla leiriltä lähtö, bussi seurasi toistaan. Porukka alkoi palaamaan kotimaihinsa ja vaihtovuosi alkoi olemaan paketissa. Paljon tuli sanottua heippoja, hyvästejä ei. Siinä joukossa oli Patricijakin, joka on jo nyt palannut Riikaan. Ihan älytön ajatuskin, mutta tämän kanssa on jatkettava. Kauempanakin voisimme toisistamme asua. Itse tuli sitten otettua lentokone Ranskan suuntaan, lensin ensin Pariisiin ja otin sieltä junan Lyoniin. Vielä kutsui Ranska palaamaan vähäksi aikaa. Viikonloppuna yksi muista latvialaiskavereista Paula kävi pistäytymässä kaverinsa kanssa Ranskassa ja punkkasi yhden yön täällä. Tuli pelattua puistossa scrabblea vähän erikoisemmilla säännöillä ja nähtyä Florence & The Machine ilmaiseksi. Se oli ulkoilmakonsertti ikivanhalla amfiteatterilla (maksullinen ja loppuunmyyty) ja kauempaa korkealta näki aivan hyvin koko show'n.

   Tänä aamuna julkaistiin näiden ylppäreiden eli BAC:in tulokset, mikä tarkoittaa sitä että kukin lukio laittaa seinäänsä läpipäässeiden nimet ja arvosanan. Ei ole mitään ylioppilasseremonioita eikä muutakaan. Taas yksi juttu mitä en tässä koulusysteemissä ymmärrä. Oli aika hauskaa nähdä porukka kiljumassa nähtyään nimen papereissa, itselläkin kirjoittaneet kaverit pääsivät kaikki kunnialla läpi.

  Seuraavat viikot tulevat olemaan intensiivisiä, joten tämän blogin päätös taitaapi olla tässä. Kiitos kaikille mielenkiinnosta!

Pride saapui Lyoniinkin ja koko kaupunki ihan sekaisin!

Ikinä ei ole varmaan konserttia tullut nähtyä näin hyvissä maisemissa.

Ihan sattumalta otettu kuva bussin ikkunasta.

Tähän ei kyllästy.

Reissun päällä

Heippa heippa, enää en jaksa edes taivastella kuinka nopeasti on aika viime postauksesta kulunut. Joka viikonloppu on tullut jossain hypättyä, kuin myös viikolla on pitänyt kiireisenä menot ja koulujutut ym. Ohhoh en edes meinaa muistaa, mitä on tullut kaikkea tehtyä. Batucada- ja tanssitreeneissä on nyt kovin hälinä päällä kevätnäytöksiin harjoitellessa, koulussa on kokeita tasaiseen tahtiin. Sain englanninkokeen takaisin ja tuli taas todettua, että kaikki tekemäni virheet olivat ranskan kieliopin tai sanaston syytä. Ei siinä, aina yhtä ilmiömäinen lemppariopettajani oli vaan tyytyväinen kun suomalainen tekee englanninkokeessa ranskalaisten virheitä, haha. Ai niin joo ja pelottavasti unohtunut ruotsin kieli palautuu kummasti aina saksan koetta tehdessä, viime viikollakin tuli laitettua puolet ruotsiksi jos vaikka tulisi pisteitäkin.

   Koulua enää tämä ja ensi viikko jäljellä, ei meinaa tajuta. Sinänsä olen hyvin tyytyväinen palaamaan takaisin suomalaiseen koulujärjestelmään, mutta monia asioita jää kyllä ikävä. Saman luokan kanssa on tullut kierrettyä koko vuoden kaikki tunnit joten ollaan jo tiivis ryhmä, myöskin on ollut hyvää tuuria kun on päässyt käymään parin niin poikkeuksellisen ja innostavan opettajan tunneilla tämän vuoden ajan. Nautin vielä näistä kahdesta viikosta koulussa. Luokanvalvoja pyysi että kertoisin Suomen koulujärjestelmästä. Huomenna pidetään sitten kyselytunti, kaikki saavat kysellä mitä haluavat. Vähän jänskää, lähtökohtaisesti ei ole kovin helppoa alkaa ranskalaisille kertomaan miksi juurikin Suomi on niin tunnettu järjestelmästään kun moni asia on täällä ihan päinvastaisesti.

   Muuten sitten tuli käytyä yksi viikonloppu Pariisissa! Lähdettiin matkaan Versailles mielessä mutta yövyttiin Pariisissa ja oltiin siellä sunnuntaipäivä. Lauantai vietettiin siis Versaillesissa, mikä oli juurikin niin mieletön kuin sanotaan. Kierrettiin linnassa kaikki mahdollinen ja puutarhoissa niin paljon kuin kerettiin ja jalat kantoi, siltikin jäi vielä iso osa näkemättä. Nähtiin vaikka minkälaista paviljonkia, konserttisalia ja varta vasten Marie Antoinettelle rakennettua feikkimaatilaa. On se vaan niin valtava. Ihan hyvin oli jo turistisesonki käynnissä, varsinkin sisätiloissa kävi niin hermoille porukka selfietikkujensa ym. kanssa että ei tullut omasta puolesta otettua kuin muutama kuva.

Ihan tyytyväisenä kun törmäsin Versaillesissakin mun lempiranskikseen, filosofi Michel de Montaigneen kenet mainitsin viime kirjoituksessani. Pitihän sitä sitten oikein yhteiskuva ottaa.

Huilattiin vähän.

Luxemburgin puistossa lainehti Suomi ohitse! Painakaa kuvaa niin näkyy paremmin.

Sitä seuraava pitkä viikonloppu (täällä oli viime maanantai vapaa) ponkasin Strasbourgiin mikä oli todella kaunis ja tunnelmallinen kaupunki. Tuli syötyä raskaasti Alsacen tyyliin lihaa, makkaraa ja hapankaalta. Oli jo hyvin epäranskalainen tunnelma, rakennuksista päätellen olisi hyvin voinut olla vaikka Itävallassa. En sielläkään kuvaajana oikein ryhdistäytynyt, kannattaa käydä tsekkaamassa paikan päällä.

Strasbourgin valtava tänä vuonna 1000 vuotta täyttävä katedraali ja vieressä kaupungin vanhin rakennus.

Eikö näytäkin ihan Stockan edustalta Helsingissä!

Aikamatka 1800-luvun Britteihin.

  Tänä viikonloppuna käytiin katsomassa Normania Lyonin suurimmassa konserttihallissa, Halle Tony Garnierissa. Kyse Ranskan tunnetuimmasta "youtuberista", hän siis tekee Youtubeen videoita. Sain sinne tosiaan joululahjaksi liput ja tulikin naurettua puolitoista tuntia ihan kunnolla, aika vaikuttavaa kun tyyppi vetää stand-upia reilun 4 000 ihmisen edessä noinkin kauan. Sunnuntaina mentiin tekemään accrobranchea Patricijan ja hänen hostsiskon + muutaman kaverin kanssa. Siinä ollaan siis remmistä kiinni puissa ja sitten vaan tehdään latvoissa ratoja läpi. Välillä istuttiin remmien varassa ja vaan laskettiin toiseen puuhun, välillä oli aika tiukkojakin paikkoja kun piti köysissa ja vaijereissa taiteilla että pääsisi etenemään eikä tippuisi. Oli kyllä huippua! Iltapäivällä kelpasikin lojua porukalla uima-altaalla ja syödä synttärikakkua (Patricija 18v!)
  Muuten on sitten tullut piknikeiltyä, viime perjantaina kiivettiin kaveriporukalla yhteen kaukaiseen puistoon josta näkyi hienosti Lyon ja auringonlasku. Koulusta aina vapaatunnin koittaessa rynnätään joenrantaan tai läheisen Musée des Beaux Artsin puistoon nauttimaan kesästä. Yksi ilta käytiin pienellä luokan porukalla kuuntelemassa yhtä kulttuurikeskustelua kun täällä on viikon ajan suuri kirjallisuustapahtuma. 

Tänä viikonloppuna täällä oli useampikin aukio koristeltu ruusuilla Ruusujen Juhlan kunniaksi!

Sielläkin on jo lomat siis aloitettu, nauttikaa kovasti ja paljon onnea ylioppilaille!

Synttäreitä

Ohoh, onpa tässä aikaa taas vierähtänyt viime kerrasta. Loman loppupuoli meni mukavasti, nautittiin kesäsäistä, käytiin konsertissa ja juhlittiin vieläkin syntymäpäiviä. Lauantaina syötiin Dominiquen veljen perheen luona ja juhlistettiin tosiaan viisiä synttäreitä kerralla. Kakkuunkin vaihdettiin siis viidesti kynttilöiden määrää ja laulettiin joka kerralla. Sitten vielä illalla pidettiin Mélodien kanssa yhteissynttärit kavereille. 

  Koulukin sitten alkoi, kunnon sadesäiden ja kylmenemisen kanssa. Näin loppuvuodesta on ihan kiitettävästi kokeita, enkunkoe oli heti paluuaamuna maanantaina. Onneksi nyt on vajaaviikkoja joka viikko, ensimmäisen viikon torstaina aloitettiin siis jo viikonloppu niinkuin sielläkin. Lyonissa oli International Jazz Day ja yritettiin pariin konserttiin päästä, mutta kaikki ihan täynnä. Oli koko kaupunki liikkeellä. 

   Vielä kerran juhlistettiin sitten vielä synttäreitä ja mentiin perheen kanssa syömään Brasserie Georgesiin, yhteen Lyonin tunnetuimmista ravintoloista. On myös yksi Euroopan suurimmista brasserieista. Oli kyllä huippu paikka ja tunnelmaa riitti. Otin lyonilaisen menun, hyvin tuli syötyä. Kuten tyypillisiin paikallisiin ruokalajeihin kuuluu, hyvin lihapitoisesti. Kymmenen kertaa illan aikana valot sammutettiin koko valtavasta salista ja aina uudelle synttärisankarille tuotiin jälkiruoka tähtisadetikulla varustettuna ja musiikilla säestettynä.

Tekaisin kuplaisia munkkeja vappupäivänä.

Brasseriesta.

  Samaisena lauantaina suunnattiin Lyonin reunustalle valtavaan puistoon, jossa järjestettiin juoksutapahtuma ColorMeRad. Oltiin Patricijan kanssa ilmoittuduttu mukaan. Ideana on juosta viisi kilometriä ja matkan varrella on värisuihkuja ja pommeja ym. Lopuksi saavutaan sitten "tapahtumakylään" jossa oli dj ja sitten kaikki oltiin väripilvien keskellä. Ei tarvinnut yksin olla, oli siellä 20 000 muuta! Koko ajan oli siis lähtöjä päivän mittaan. Sieltä iltapäivällä metrossa palatessa sai aika hyvin kommentteja ja kysymyksiä että mitä ihmettä sitä on tapahtunut kun sen näköisenä kuljettiin julkisissa.

Suojalasit oli aika kätevät.

Tiistaiaamuna koitti sitten kunnon näytön paikka, ranskan/kirjallisuuden ylioppilaskokeen (täällä BAC) suullinen koe. Tämä oli vasta harjoitusversio, mutta vaikuttaa esimerkiksi keskiarvoon. Itse otin lähinnä haasteena, en tosiaan BAC:iin ota osaa mutta harjoituskokeet teen niinkuin kaikki muutkin kokeet. Tällä kokeella oli siis koealueenaan kaikki tekstit mitä ranskantunneilla ollaan käyty vuoden aikana. Itselläni oli alueena kaikki lokakuun lopusta lähtien analysoidut teksit ja teokset, ensimmäiset kaksi kuukautta kun olin tunneilla ihan kujalla. Kuulusteleva opettaja on eri kuin oma ranskanopettaja. Luokkaan saapuesssa opettaja siis antoi kysymyksen paperilla ja valmisteluaikaa 25 minuuttia. Sitten on 10 minuutin vastaus kyseiselle opettajalle ja sen jälkeen 10 min haastattelu/keskustelu aiheesta. Odotin saavani jotain teatteriin tai runouteen liittyen, etenkin toivoin jotain Baudelairen runoista. Runous on ollut koko vuoden ylivoimainen suosikkiteemani. Pahin vaihtoehto oli argumentointi, mutta ajattelin että tuskin sitä nyt mulle annetaan. Mitä vielä, sain nimenomaan Michel de Montaignen (1500-luvun filosofi, poliitikko ja kirjailija ym.) tekstin ja kysymyksen "Mitä argumentoinnin tyylejä Montaigne käyttää tekstissään." Mitä ihmettä, kyseisen filosofin tekstit oli ihan supervaikeita jo ranskalaisillekin, mutta sitten se läsähtää mulle. No mitäs siinä, tein sen mitä pystyin. Haastattelu oli haastava, kyseinen monsieur ei päästänyt kyllä sen helpommalla kuin muitakaan oppilaita, mikä on toki hyvä juttu. Vähän kuitenkin mietin, että tulikohan siitä mitään. Loppuviikosta saatiin vastaukset, 12/20 tuli mikä oli yli luokan keskiarvon. Ihme tapahtui.
  Jo samana iltana käytiin sitten viimeisen kerran luokan kanssa teatterissa ja seuraavana päivänä päästiin vierailemaan samaisen teatterin kulisseissa ja haastateltiin päänäyttelijää. Tosi huippu mahdollisuus, kyseinen teatteri on se samainen Théâtre National Populaire joka on merkittävä maanlaajuisesti ja jossa on tullut käytyä tasaisesti vuoden mittaan.
  Viime viikonloppuna mentiin maalle, samaiselle ystäväperheen maalaistalolle missä oltiin syys-lokakuussa. Oli mukavaa, syötiin hyvin, kuunneltiin musiikkia, vastaanotettiin muitakin vieraita, nukuttiin hyvin, käytiin lenkkeilemässä ja lauantaitorilla. Kynnettiin maatakin ja kylvettiin siihen perunat ennen lähtöä. Ai niin ja pelattiin mölkkyä, oikein paketissa luki että "suomalaisesta puusta tehty." 
   Vaikka minkänäköistä täällä siis tapahtuu, nyt oon just terassilla ja kolmenkympin päälle asteita. Sain tietää, että koulua ei olekaan heinäkuuhun asti vaan se loppuu jo 12.6. Jee, pääsee nauttimaan keleistä oikein kunnolla.

Tänään vapaatunnilla fiilistelyä.

Villi etelä

Provence oli ihan huikea, oi että. Oltiin tosiaan Mélodien veljen perheen luona viisi päivää ja huippua oli. Saapuessa vietettiin päivä Avignonissa ja lähtiessä Aix-en-Provencessa. Parasta oli kuitenkin kukkuloilla asuminen, viinipellot ympärillä. Tuli nähtyä ja tehtyä kaikennäköistä. Joka päivä tuli myös hyödynnettyä mahtavaa maastoa ja käytyä juoksemassa, jo aamukymmeneltä oli niin kuuma että tiukkaa teki.

Käytiin tsekkaamassa valtava 1300-luvulla rakennettu Paavien Palatsi Avignonissa, oltiin kovan luokan turisteja ja tehtiin kierros kahdesti. Tämä kuva toiselta kierrokselta. 

Käytiin ottamassa lähikontaktia mehiläisiin. Mélodien veli Vincent tekee hunajaa ja kertoi ihan jäätävän mielenkiintoisia juttuja mehiläisten maailmasta.

Käytiin Roussillonin kylässä ja siellä kävelykierroksella. Kylä on tunnettu okranvärisestä hiekasta.

Itse kylä, kaikki rakennukset ovat myöskin samaa luonnollista okrapigmenttiä.

  Tuli kivuttua hevosenkin selkään monen vuoden tauon jälkeen, käytiin tekemässä puolen toista tunnin lenkki maastossa. Lisämielenkiintoa toi itselleni annettu poni, vähän turhan virkeä nelivuotias. Loppujen lopuksi kaikki meni huipusti, kyydissä keikuin kovemmassakin vauhdissa. Mukana oli kaksi työntekijää ratsastuskoululta. Luulin heistä toisen olevan aksentin perusteella ulkomaalainen, mutta hän olikin kotoisin ihan viereisestä kylästä. Etelä-Ranskan aksentti on todellakin poikkeuksellisen vahva ja niin hupainen, että muut ranskalaiset tykkäävät sen matkimisesta.

Sitä oltin aika vinossa.

Provencessa tuulee.

Siellä parhaillaan kirsikkapuut kukkivat pelloilla.

Punky pyörii tyytyväisyydestä, kyllä sitä vähemmästäkin.

Reissun onnistunein otos.

Mélodie 19 vuotta, aika muikealla ilmeellä.

Nämät kaksi kuvaa otettu Bonnieuxin kylän korkeimmalta paikalta.

Tällaista maisemaa se oli joka paikassa, ihan uskomatonta.

Vincentin appiukko oli intohimoinen kivien kanssa ja oli tehnyt valtavasti vastaavia töitä mailleen, tässä pyramidi.

Ainoa otos Aix-en-Provencesta, hyvin kaunis oli koko kaupunki.

Tuli nähtyä tosiaan varsin rauhallinen ja rento Avignon, jossa suhteellisen pienenä kaupunkina on yllättävän paljon nähtävää. Kaupunki on ympäröity ikivanhalla muurilla, joka jo sinänsä oli aika vaikuttava. Avignonin silta oli pieni pettymys, puoli siltaa oli remontissa.
  Aix-en-Provence oli aika erityinen kaupunki. Aika pieni sekin, silti Avignonia suurempi. Tunnelma oli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen, kaupunki oli viimeisen päälle kaunis ja ihmiset hyvin tyylikkäitä, "chic" niinkuin sitä sanotaan. Kaupungissa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, erityisesti jenkkejä ja japanilaisia (kuin Provencessa yleisesti.) Kaiken kaikkiaan sitä oltiin päivä kuin postikortissa.
  Provencesta jäi todella hyvä kuva, sinne täytyy palailla. Viimeisen illan raclette- ja juustofondueillallinen (kyllä, söimme kumpaakin) oli hyvä esimerkki, kuinka ihmiset tulevat Provenceen ympäri maata ja maailmaa. Meitä oli Bretagnesta, Lyonista ja Sveitsistä. Oli toki myös muutama aito provencelainen. Jotain viehätystä ihmisillä sinne täytyy olla.

Perjantain paluun jälkeen on tullut pysyteltyä Lyonissa. Yksi päivä järjestettiin Mélodielle synttärien johdosta yllätysilta kaveriporukalla, ihan täydestä meni kaikki ja yllätys onnistui. On huippua syödä terassilla aamusta myöhäiseen iltaan, toivottavasti tätä jatkuisi. Huomenna juhlitaan useampia synttäreitä kerralla perhepäivällisellä ja sitten onkin jo pian koulunalkamisen aika, viimeisen kerran tälle vuodelle.
  

Kevätloma

Täällä on ihan kesä! Ulkona ollaan syöty aamusta iltaan ja eilen Parc de la Tête d'Orissa oli puiston viheriöt porukkaa täynnä. Tai no siellä saisi olla kaikki lyonilaiset että koko puisto täyttyisi, mutta eilen jo melkein. Huomenna juna starttaa viinipeltojen keskelle Provenceen, jonne on luvattu joka päivälle +25 astetta. Oon ihan innoissani, en ole niin eteläisessä Ranskassa vielä ikinä käynyt.

   Suomiesitelmä viime viikolla meni tosi hyvin. En ollut sitä etukäteen läpi käynyt, joten kestosta ei ollut mitään hajua. Dioja oli tullut tehtyä kolmisenkymmentä. No tuntihan siinä sitten vierähti, luokkakaverit olivat todella aktiivisia ja kiinnostuneita. Tuli kerrottua vähän kaikesta, suomen kielestä ja saunomisesta akankantoon. Toki tuli selostettua historiaakin, Säkkijärven polkankin pistin taustalle soimaan. Koulu- ja opiskelujärjestelmän poisjättäminen oli harkittu valinta, mutta totta kai opettaja kysyi heti siitä ja sanoi olevansa kiinnostunut. Totesin, että se olisi aivan erillinen aihe ja oppitunti. Ranska ja Suomi kun eroavat niissä niin paljon toisistaan.

   Samana iltana oli Musée des Beaux Artsissa opiskelijoiden ilta, mikä meinasi ilmaista sisäänpääsyä ja konsertteja ym. museon eri saleissa. Museo oli aivan tupaten täynnä, kuulin että 3000 opiskelijaa neljän tunnin aikana. Ja ulkona jonoa oli muutama sata metriä koko ajan. 

   Sunnuntaina suuntasimme tunnin verran Lyonin pohjoispuolelle aika lähelle Juran vuoristoa, ei kauaksi Bourg-en-Bresseä tädille ja sedälle syömään. Voi että mitä ranskalaisen gastronomian juhlaa! Aperosta lähdettiin liikkeelle ja syötiin heti pitkään ja hartaasti, huipennuksena oli viiriäistä. Kyllä sen jälkeen jaksoikin jo lähteä kunnon kävelylenkille katselemaan paikallisia maisemia. 

  Maanantaina otettiin rennosti ja nautittiin hyvästä kelistä. Kävelylenkillä tuli sitten törmättyä ihan kävelyvauhdissa sellaiseen polvenkorkuiseen tolppaan ja kaaduttua mahalleen kadulle. Tietysti sitten juurikin oikean ranteen varaan, joka oli jo hyvin toipunut laskettelureissun kaatumisesta. Nyt on taas rannetuki siis kädessä, jes jes.

  Tällä viikolla on tullut käytyä viimein testaamassa paikallista kampaajaa ja teatterissakin taas kävimme. Tänään täällä oli ystäväperhe syömässä ja syötiin taas niin hyvin. Paikalliseen keittiöön ei kyllästy.

   Ai niin ja kävin äänestämässä eduskuntavaaleissa, ensimmäistä kertaa! Suomen konsulaatissa oli tosiaan kahtena päivänä äänestys auki. Oli aika hauska kuulla ihmisten puhua suomea ja nähdä, että kyllä täällä nähtävästi ihan hyvin suomalaisia asuu vaikkei niihin ole tullutkaan juuri törmättyä.

Äänestyspaikalta kävellessä oli komeat maisemat, Suomen konsulaatti sijaitsee aika korkealla.

Ja taas hyvät maisemat mutta Croix-Roussen kukkulalta.

Mangoliat

Heippa pitkästä aikaa, taisi tuossa kaksi viikkoa vierähtää viime kerrasta kun tänne kirjoittelin. Taas on niin paljon kerennyt tapahtua siinä välissä. Viime viikon tiistaina vietin viimeisen iltani alaikäisenä, ihan mieletön ilta olikin. Oltiin jo tammikuussa ostettu hostäidin ja -siskon kanssa liput brittiläisen Benjamin Clementinen konserttiin. Aivan huikea artisti, ei sanat riitä. Loi kyllä ainutlaatuisen ja tiiviin tunnelman. Harvoin on loppuunmyydyssä salissa yleisön joukossa niin hiljaista, paitsi aplodien aikana jotka eivät meinanneet loppua koskaan. 

Keskiviikkona koulussa heti aamulla koko luokka lauloi onnittelulaulun, tai no tyyli oli enemmänkin jalkapallomatsien huutolaulua muistuttava. Illalla siskon kanssa kaupasta palatessa olohuoneessa oli kymmenkunta ystävää yllättämässä, meni viisi minuuttia puhekykyä palautellessa. Olin niin yllättynyt, ei mulla ollut ollut Mélodien ja Dominiquen suunnitelmista mitään hajua. Pidettiin sitten kreppikestit! Oli tosi ihana ilta, jää ikuisesti upeaksi muistoksi. 

Itselläni ei syntymäpäivältä ole kuvia kuin tämä, sain kukkia meidän remonttimieheltä! Suomestakin tuli suklaalähetys.

Annan viimeisimpien kuvien puhua puolestaan. Aina eivät nekään riitä, esimerkiksi perjantaina juoksulenkillä Parc de la Tête d'Orin puistossa aivan nauratti kun yhtäkkiä puitten välistä näkyi makoileva leijona ja pian kirahvin kaula. Kevät on tullut joka puolelle. Koulukiireet ovat kovimmillaan, tiistaina koittaa kauan odotettu esitelmä jonka arvosana menee jo osaksi näiden YO-tuloksia. Itsekin sen suoritan, huhuh. Suomiesitelmänkin pitäminen koittaa perjantaina. Jos on ideoita asioista mitä ei missään nimessä saa unohtaa kertoa, sanokaa ihmeessä. 

Célestins-teatterin aukio tuoksuu ja näyttää upealle, vapaatuntien aikana ihana mennä tuonne ihastelemaan.

Perinteistä taivaskuvaa.