Valot syttyy

Suomessa varmaan viritellään parhaillaan kynttelikköjä ikkunoihin, täällä lähestyvästä joulusta ei olisi ilman kauppojen koristuksia vielä tietoakaan. Vaikka se on täälläkin tärkeä juhla, huomaa että siellä se on ihan eri ulottuvuuksissa. Mielenkiinnolla näen ranskalaisen joulun vajaan kuukauden päästä, mutta sitä ennen tapahtuu vielä kaikennäköistä.
   Maanantaina alkoi uusi liikuntajakso, lihaskunto vaihtui lentopalloon ja sitä on seuraavat noin kymmenen viikkoa. Myöskin liikuntasali vaihtui, tällä kertaa pitää ottaa koululta bussi tai metro ja tram jotain noin 20 minuuttia syrjemmälle. Mutta se tila on ihan huikea, Lyonin naisten koripallon edustusjoukkueen kotihalli! Ite olin ainakin ihan liekeissä siellä katsomoiden keskellä, tuntui että kulki pelikin melkein paremmin. Kaikkien mielestä paljon kivempaa kuin lihaskunto, papereitten pyörittelyn sijasta saadaan ihan tehtyäkin jotain. Tällä viikolla oli myös se luokan tilannekatsaus ensimmäisen trimesterin jälkeen. Luulin, että se olisi kuin vanhempainilta mutta se olikin vain kahdelle vastuuvanhemmalle ja -oppilaalle, luokkaa opettaville opettajille ja koulun johdolle. Nämä vanhemmat ja oppilaat ottivat sitten kaiken palautteen kustakin oppilaasta ylös ja välittävät tiedon asianomaisille. Itsellä ei oikeastaan ollut mitään odotuksia tuohon liittyen. Aika rajusti varmaankin luokan keskiarvoa madallan mutta pikkuhiljaa tämä tästä paranee! Yllätyin suuresti, kun kaikki opettajat olivat kehuneet ja yllättyneitä mun ranskan kehityksestä joka mm. kokeissa on näkynyt. Olihan tuo mukava kuulla, täällä ei opettajien kanssa yleisesti jutustella enkä varsinkaan minä joka yritän ennen kaikkea selata sanakirjaani niin paljon kuin kerkeän. Enkä englannintunteja lukuunottamatta pysty mitään suullisesti vastailemaankaan. Oli siis yllätys että heillä niinkin paljon oli minusta palautetta. Poikkeuksellisesti SVT:n (biologiaksi vois sanoa) opettaja tuli oikein varta vasten luokseni ennen tunnin alkua ja selosti ihan innoissaan, kuinka on käynyt Kuusamossa, Rovaniemellä, Inarinjärvellä ja vaikka missä päin Lappia. Ja oli tykännyt kovasti. Kyllähän tuo sydäntä lämmittää.

Koulumatkalla bongattu. Tausta ei tiedossa.

 Perjantain kunniaksi suunnattiin Patricijan ja Estherin kanssa ulos syömään ja löydettiin yllätykseksemme erittäin symppis crêperie, vaikka Lyon ei bretagnelaisista lätyistä tunnettu olekaan. Eilen tänne tuli hostsiskon veli perheineen Provencesta kyläilemään, syötiin keskiyöhön asti pitkän kaavan mukaan niinkuin pitääkin. Perjantaina olin saanut kuningasidean leipoa jotain, jälkiruoaksi lauantain illalliselle ja myöskin täällä tänä viikonloppuna täyttyneen kolmen kuukauden lisäksi (huhuih.) Koin velvollisuuksekseni tehdä jotain suomalaista ja valitsin mielestäni takuuvarman vaikken sitä ikinä ole tehnytkään, tiikerikakkua siis. Hyvin luottavaisena sitä tein aikani ja vaikutti varsin lupaavalta, kunnes piti uunin jälkeen kipata lautaselle. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta syöty on ja kehuja sai.

Tuhoutunut kakku ja pakotettu hymy.

Tänään käytiin tsekkaamassa maailmankuulu kauppahalli ihan muutaman korttelin päässä, Les Halles de Paul Bocuse. Siellä oli juustot, kinkut, leivät ja osterit vierekkäin, puhumattakaan leivospuolesta. Huhhuh, sinne täytyy palata.
  Tämän viikon perjantai-iltana Lyonissa alkaa La Fête des Lumières, Valojen Juhla! Kyseessä yksi maailman suurimmista turistijenkerääjätapahtumista, tänne tulee jotain neljä miljoonaa joka vuosi noiden neljän päivän aikana. Ympäri kaupunkia tulee olemaan pimeän aikaan valtavat valaistukset ja valoshow'ta, en edes tiedä vielä mitä kaikkea kun olen vain kuullut muilta. Tällä viikolla on jo jotain pystytyksiä näkynyt, ensi viikolla alkaa kunnon tohina. On Lyonikin juhlavana kun itsenäisyyspäivä koittaa lauantaina. Kuinka siistiä, tätä on odotettu!