Maisemaa, maisemaa

Coucou!
Viime viikonloppuna sitten koitti odotettu YFU:n Rhône-Alpes'n tapaaminen! Majoituttiin aluevalvojan miehen suvun omistamassa valtavassa ja ihanassa maalaistalossa, sekin oli jo kokemus sinänsä. Oli tosi huippua nähdä kaikkia vaihtarikavereita ja tutustua joihinkin uusiinkin. Meitä on reilut viisitoista YFU-vaihtaria tällä alueella ja maita on edustettuna monipuolinen joukko, Australiasta Norjan kautta Viroon. Käytiin vapaaehtoisten kanssa ryhmissä läpi ensimmäisten kolmen viikon tunnelmia, syötiin hyvin yhdessä molempina päivinä, juteltiin koko ajan ja nautittiin. Lähtökohtaisesti kieli oli ranska, mutta vaihdettiin välissä myös englanniksi. Toisen suomivaihtarin kanssa vaihdettiin pari kertaa muutama sana suomeksikin, ei vaan voinut vastustaa kiusausta. Palautetta kuului samantien että suomi kuulostaa aivan joltain maahiskieleltä, mutta hyvällä tavalla!
   Sunnuntaina oli tosiaan kunnon ruokakemut, ensin syötiin isäntäperheiden tuomia suolaisia ja sitten vaihdettiin vaihtareiden perinnejälkiruokiin. Omat pullani onnistui paremmin kuin odotin, vaikka itse sanonkin. Perjantai-iltana vierähti yli kaksi tuntia niitä tehdessä, hostäiti oli hyvänä tsemppinä ja apuna. Hyvä, että toinen piti toivoa yllä, itsellä meinasi jo pariin otteeseen alkaa hiipumaan. Hyvää palautetta tuli sekä kotona että leirillä muilta isäntäperheiltä, Suomi-imagoa siis kehitetään jatkuvasti.

Siinä ne on, uunituoreina!

Pitkässä illallispöydässä.

Jälkiruokapöytä. Näistä kahdesta leirikuvasta kiitokset Paulalle!

Viikonlopun jälkeen koitti kouluviikko ja maanantai-illan jännityspiikki, ensimmäinen batucada-kerta! Oli ihan loistavaa, päästiin jo ekalla kerralla soittamaan yhdessä! Olin kirkkaasti porukan nuorin, keski-ikä oli ehkä 30 mutta niin olin odottanutkin. Ei haitannut yhtään, ollaan kaikki oppimassa uutta ja jokaista näytti jännittävän vähintään yhtä paljon kuin itseänikin. Meidän opettaja oli niin hurmoksessa että hoksasi katsoa kelloa vasta 15 minuuttia määrätyn loppumisajan jälkeen, mutta myös kaikki muut oli ihan tunteella mukana.
  Koulu rullaa ihan mukavasti, kaikki ryhmätyöt ym. on vähän turhauttavia kun käytännössä tulee vain kuunneltua ja katsottua muiden tehdessä hommia, vaikka kuinka tarjoaisi apua. Päätettiin hostperheen kanssa että vaihdan espanjan saksaan, jota olen lukenut aikaisemmin kaksi vuotta. Alunperin sitä ei valittavana kielenä näkynyt, mutta onneksi vaihto onnistui. Tänään liikunnan jälkeen oli ensimmäinen tunti tiedossa, ja olin positiivisesti yllättynyt ymmärrettyäni ainakin jotain. Täällä myös koululiikunta on tosi erilaista kuin Suomessa. Varmaankin lukiokohtaista, mutta meillä tuli valita kahden vaihtoehdon välillä, jotka pitää sisällään kolme ennaltamäärättyä lajia. Itse valitsin lihaskunto-lentopallo-pöytätennis -yhdistelmän. Tämä tarkoittaa, että ensimmäiset kuusi viikkoa on lihaskuntoa kaksi tuntia viikossa, sitten vaihtuu lentopalloon jne. Lukujärjestys muutenkin on koko vuoden sama, pari ainetta vain vaihtelee joka toinen viikko. Liikuntatunneilla ei kuitenkaan juuri liikuntaa tehdä, vaan moneen otteeseen keräännytään yhteen ja opettaja kertoo aiheeseen liittyviä asioita, lihaskuntoon liittyen opettaa lihaksistosta ja sen toiminnasta. Täällä siis liikunta ja terveystieto on vähän sulautettuna samaksi aineeksi, terveystietoa varsinaisena aineena ei tunneta. Meidän lukiolla ei ole ollenkaan liikuntatiloja, joten yhteensä tunti koulupäivästä on varattu siirtymisiin metrolla tai bussilla muuhun osaan kaupunkia liikuntasaliin tai vastaavaan. En nyt tiedä saako näistä kouluselostuksista yleensäkään mitään selkoa, vähän vaikea selittää kun lähes joka päivä itsellekin osuu yllätyksiä, haha.

Yksi päivä ei metro ollut toiminnassa, siispä kävelin koulusta kotiin ja ihastelin Rhone-joen maisemia.

Lyonin kaupungintalo

Koulun isot ikkunat ja niiden maisemat.

  Keskiviikkona koitti ensimmäinen tanssitunti ja olen tosi tosi tyytyväinen siihenkin! Opettaja on todella hyvä ja tuo vähän afrikkalaista meininkiä hip hopiin mukaan. Nyt on siis kaksi viikottaista harrastusta ja siihen vielä lenkkeilyt ja kaikki muu lisäksi niin ei tekemistä puutu.
   Menneeksi viikonlopuksi suunnattiin samaan suuntaan kuin viikko sittenkin mutta vielä kauemmas, Haute-Loire'n alueelle. Siellä on Lyonissa asuvalla ystäväperheellä ihana maalaistalo keskellä peltoja, metsiä ja kukkuloita pienessä noin 15 asukkaan taloryppäässä. Ilman valtavia perjantai-illan liikenneruuhkia sekä Lyonin keskustassa että ulkopuolella moottoritiellä matka olisi kestänyt kolmen tunnin sijasta vain pari tuntia, joten täydellinen maaseudun rauha ei todellakaan ole kaukana. Lauantaiaamuna suunnattiin aika isoon kylään jokaviikkoiselle torille ostamaan ruokatarpeita. Hostsisko ihmetteli kun en voinut kuin nauraa, oli niin periranskalainen meininki. Siellä sitä oltiin kanojen, makkaroiden, vihannesten, hillojen, hedelmien, juustojen ja ties minkä keskellä, ihmisiä paljon ja lähipubista raikaa ranskalainen humppa. Kaikki hyvällä tuulella, onhan sentään viikonloppu. Mutta torilla kuuluu pitää tietty vakavuus, kyse on kuitenkin ruoasta mitä tullaan illalla syömään.
   Kaiken kaikkiaan tuli juurikin syötyä todella hyvin, nukuttua sikeästi ja käveltyä paljon. Ja otettua turistikuvia.

Torilla!

Tyytyväisen näköisenä.

Tuolla oli muuten tosi paljon haukkoja ja kaksi kertaa suurempia kuin Suomessa!

Ranskalainen metsä -check.

Lyonin taivas yllättää joka päivä, eräänä aamuna sain otettua siitä kuvankin.

Kesä

Terve terve, poikkeuksellisesti jo näin torstaina. Viikonloppuna on tiedossa kovasti odotettu aluetapaaminen, leiriksikin sitä voisi kutsua. Lauantaina auto kurvaa aika kauas Lyonista, jotain reilu tunti etelään keskelle peltoja ja kukkuloita. Siellä ollaan kaikki meidän alueen YFU-vaihtarit yhdessä vapaaehtoisten ja aluevalvojien kanssa. Tulee varmasti tosi kivaa! Huippua päästä näkemään muita ja vaihtamaan ensimmäisen muutaman viikon tunnelmia ja kokemuksia. Sunnuntaina paikalle tulee kaikkien isäntäperheet ja syödään perinteisiä jälkiruokia kaikkien vaihtarien kotimaasta. Itse ajattelin vetää suhteellisen turvallista pullalinjaa, mutta silti jännittää mitä huomisesta leipomisesta tulee... 
   Viikko on mennyt aika nopeaa, päivät kuluu koulussa ja sen jälkeen on tullut lähdettyä lenkille nauttimaan upeista keleistä. Vielä tämä viikko on ollut vähän hiimailua, ensi viikolla alkaa harrastukset sekä hostsiskollani että minulla. Batucadaryhmä ja tanssitunnit siis kutsuvat, jee! Tänään oli historian koe, tekstidokumentti ja siihen liittyvää analysointia ym. Historianopettaja, joka on myös luokkamme ns. vastuuopettaja oli sanonut jo aikoja sitten, että ei kannata sillä turhaa stressata ja saa olla sanakirja mukana. En ollut sitten stressannut, ymmärsin kutakuinkin koko tekstin ja tein vähän oman sovelluksen tekstin esittelystä. Pysyn positiivisena, kuulemani mukaan historian aihepiirit vähän helpottuvat teollisen vallankumouksen ja NY:n 20-luvun pankkikriisin jälkeen! Kirjallisuusluokalla on kakkosvuonna siis yhdistettyä historia/geografiaa, biologiaa, kemiaa/fysiikkaa, ranskaa,  ranskan kirjallisuutta, englantia, liikuntaa, englanninkielistä kirjallisuutta, puolen vuoden suuri tiedonhakuprojekti (osana paikallista YO:ta) ja sitten pari valinnaisainetta. Itse olen lisäenglannissa ja espanjassa, jossa kaikki ovat opiskelleet vähintään kolme vuotta ja itse en ole yhtään. Mitään en ymmärrä, heh. Pidän kovasti englanninkielisestä kirjallisuudesta, opettaja on ihan loistava ja tekstit mielenkiintoisia. Ennen kaikkea on hauska huomata kuinka sekaisin voikaan mennä englannin ja ranskan kanssa vuorotellessa. Ranskan- ja kirjallisuudenopettaja antoi lisää Molièren näytelmiä luettavaksi sarjakuvamuodossa, odottelen kovasti että alan puhumaan 1600-luvun ranskaa. Hän on myös touhunnut meidän luokalle teatteriinmenoa ja nyt oli sitten ilmoittaantumiset. Luvassa on siis neljä eri näytelmää pitkin kouluvuotta, ensimmäinen marraskuussa. Uskon lujasti, että toukokuun näytelmän jo ymmärrän, haha.
   Sunnuntaina otettiin rennosti ja iltapäiväksi suunnistettiin kohti viime postauksessa mainitsemaani tanssitapahtumaa. Metrossa jo huomasi, että on normaalia enemmän porukkaa liikkeellä, jopa sunnuntaiksi. Kadulla meno olikin aika huimaa, musiikit soi ja kadulla tanssi jos jonkinnäköistä ryhmää. Katsottiin menoa ja kuljettiin ympäri aluetta parisen tuntia, pakko sanoa että olen entistä enemmän innoissani batucadasta tuolla sitä nähtyäni. Pari kuvaakin sain kulkueesta näpättyä.

Yleistä fiilistelykuvaa, kukkulalla näkyy Fourvièren basilika.

Ensi viikkoon!

Terveisiä täältä!

Salut, viikonloppua taas vietellään täälläkin. Koko tämä viikko on ollut myöskin täysin kesää, vasta eilen kouluun mennessä tuli todettua että melkein olisi takkia tarvinnut. Saa, nähdä, toivottavasti kesä vielä jatkuu!
  Viime viikonloppuna tuli tutustuttua lisää kaupunkiin, käytiin hostsiskon ja sen kaverin kanssa taidenäyttelyssä, jossa oli ystäväperheen isän työ esillä. Lyonin halkovat kaksi jokea Rhône ja Saône, jotka jotenkin erikoisesti yhdistyvät tai risteävät aika keskellä kaupunkia ja näin ollen ne muodostavat saarimaisen nokan niiden väliin, jolla on myös munkin lukio. Olipa hyvin selostettu! Näyttely oli siis kyseisen "saaren" etelänokassa, ja oli todella mielenkiintoista päästä käymään siellä, kyseinen alue on varsinkin gallerioiden ja museioiden käytössä ja monenmoista arkkitehtuuria näkyi.

Vasen-oikea. Näyttää, kummalla puolella menee vasen ja kummalla oikea ranta.

Osuttiin sattumalta keskelle tanssiflashmobia!

Hostsisko Mélodie muikeana piknikillä! Eväänä patonkia, totta kai.

Käytiin myös kiertämässä Parc de la Tête d'Or -puistossa, kyseinen puisto taitaapi olla Euroopan suurin kaupungin keskellä sijaitseva. Kyllä sinne mahtuikin eläintarhaa, tivolia ja monennäköistä puutarhaa.

Puiston portilta avautuva näkymä.

Koulupäivät on viikolla aika pitkiä ja kuluttavia, kolmena aamuna alkaa kahdeksalta ja neljänä päivänä päättyy neljältä. Välitunteja ei juurikaan ruokatunnin lisäksi ole, siirtymiset luokasta toiseen vain ja ehkä viisi minuuttia. Huomaan, että ymmärrän ehkä vähän paremmin että mistä aina puhutaan, joidenkin opettajien puhetta ymmärrän paremmin kuin muiden. Ranskan- ja kirjallisuudenopettaja antoi kirjan luettavaksi, Molièren näytelmä sarjakuvamuodossa! Sain eilen luettua, tosi kivasti oli kyllä ottanut rajalliset ranskantaitoni huomioon ja antoi helpomman vaihtoehdon!
  Meidän luokalla on kaksi muutakin vaihtaria, toinen on Japanista ja toinen Turkista! Ja sitten on vielä argentiinalainen, joka on eri luokka-asteella ja jota en ole nähnyt. Molempien tyttöjen kanssa olen jutustellut mutta vähän hankala kun tämä japanilainen ei puhu ranskaa ja itse haluaisi vähän välttää muita kieliä, mennä ranskalinjalla.
  Ruoka on ihan superhyvää! Totta kai kunnon suolakala ym. maistuisi mutta ei voi kuin kehua. Kolme kertaa päivässä syödään, aamulla ei juuri mitään, koulussa lounas puolenpäivän aikoihin ja illalla joskus kahdeksan maissa aloitellaan illallista. Hyvin on jo tottunut kyseiseen rytmiin, ei mitään ongelmaa hehheh. Melkein kaikki lounaat ja illalliset mitä täällä oon tähän mennessä syönyt, on sisällyttänyt vähintään kolme ruokalajia. Vaikka syömistä loppujenlopuksi onkin saman verran kuin Suomessa yhdessä lautasellisella, se syödään kolmessa osiossa. Totta kai ruoka tarvitsee erilliset selostukset, onhan kyse Ranskasta!
  Huomenna täällä on tosi iso tapahtuma, nyt on käynnissä tässä kuussa Biennale de la Danse -tanssitapahtuma koko kapungissa, ja tänä viikonloppuna on kaikkein suurin koitos luvassa. Place Terreux'lta Place Bellecour'lle kulkee valtava tanssikulkue, vähän niinkuin sambakarnevaaleissa, ja kestää useamman tunnin. Sitten Place Bellecour'lla on loppuhuipennus, eli koko aukio on täynnä ihmisiä ja kaikki tanssii samaa koreografiaa ja paperisilppu vaan lentää! Siellä tulee olemaan jtn 300 000 ihmistä, mitä katsottiin videoita ja juttuja viime vuodelta. Vaikutta tosi huipulta!
  Joka päivä tulee opittua uutta, kielestä, kulttuurista, kaupungista, maasta. Se on rajatonta ja ei sitä kaikkea huomaakaan. Keskiviikkona on aina lyhyt koulupäivä, loppuu klo 13. Lähdin lenkille Rhône-joen rantaan, oli ihana sää ja aivan mielettömän kauniit lenkkimaisemat. Ja taustalla kuului musiikkia ja ranskaa, ei siis hassumpaa.

Terve

Salut, täällä ollaan hyvissä voimissa Lyonissa. Ihan täysi kesä käynnissä, ei hassumpaa. Saapumisleiri Pohjois-Ranskassa on takanapäin, se oli todella huippu. Tuli paljon hyödyllisiä juttuja käytyä vielä läpi ja tutustuttua huippuihin persooniin. Vetäjinä toimi niin YFU:n vakiotyöntekijöitä ja -vapaaehtoisia, että ex-vaihtareita. Leiriltä ei tarttunut yhtäkään kuvaa mukaan, mutta Lyonista olen nyt sitten yrittänyt räpsiä jotain mitä on eteen tullut, jopa kolme siis.
   Koulu alkoi virallisesti siis tiistaina, klo 14. Menimme siis kaikki kouluun, luokan vastuuopettajan kanssa käytiin juttuja läpi eli toisin sanoen hän selosti jotain mitä en juurikaan ymmärtänyt ja sitten päivä olikin jo päättynyt. Keskiviikkona ei ollut koulua kakkosilla ja kolmosilla ollenkaan, se oli ykkösten ensimmäinen päivä. Torstaina sitten alkoi jo aika normaali koulunkäynti, tunnit pidettiin mutta lähinnä käytiin läpi kouluvuoden sisältöä kunkin aineen osalta jne. Täällä on lukiossa kolme eri linjaa joista tulee valita, ja itse oon kakkosluokalla ja kirjallisuuslinjalla. Sama luokka kulkee lähes samoilla tunneilla koko vuoden, lukujärjestys ja koulukirjat on myöskin samat. Hyvin erilaista siis kuin Suomessa. Koulupäivän normaalipituus voi olla kahdeksasta kuuteen, mutta itsellä on vain kaksi kahdeksalta alkavaa koulupäivää ja vain yksi kuuteen kestävä. Ruokatunti kestää tunnista kahteen ja kouluruoka sisältää alkuruoan, lämpimän ruoan, jälkiruoaksi jotain, leivän ja jugurttia, juustoa tai hedelmää oman valinnan mukaan. Toki se on täällä maksullista, ruokalassa syövillä on asiaan kuuluva kortti, jota väläytetään ovensuussa seisovalle laitteelle, joka sitten antaa tarjottimen käyttöön.
  Koulu sijaitsee aivan Lyonin keskustassa, Rhone-joen varrella. Se on 1500-luvulla perustettu ja pitää sisällään niin kappelin että monta sisäpihaa, portaikkoja on lukuisia ja kerroksia joka rakennuksessa noin viisi. Eksymismahdollisuudet on siis hyvät. Oma koulumatka Lycée Ampère Bourse'n ei ole kovin pitkä, pari pysäkkiä metrolla tai bussilla.

Koulumatkan varrelta

Perällä näkyy koulurakennusta.

Paljon on hoidettu juttuja mitä näin alkuun tarvitsee, liittymää ja harrastushommaa sun muuta. Kaikki kiitos hostperheelle, yllättävän paljon on ollut järjestettäviä juttuja. Tänään hoidettiin ilmoittautumiseni hip hop -tunneille ja jonkin sortin brasilialaiseen rummutusryhmään, batucada nimeltään. Katsottiin esimerkkivideo ja varsin hauskalta ja ainakin erilaiselta vaikutti.

Iltakävelyllä löytyi joutsenia

  Lyon on todella upea mitä sitä olen jo kerennyt näkemään ja tutustumaan, pariisimaista hohtoakin löytyy mutta ennen kaikkea rennompana versiona. Ja juurikin ikivanhat pikkukujat on upeita.
  Ranska sujuu ihan ok, kehuja olen saanut että olisi jo viikossa kehittynyt ja niin varmasti onkin. Koko ajan pitää miettiä sata lasissa että saa sanottua sen mitä haluaa ja tarvii, mutta siihen alkaa jo tottua.
  Mutta kaikenkaikkiaan, hyvin menee ja ranskalainen elämä on hyvällä alulla!