Otsikon keksiminen on yllättävän vaikeaa

Viime postausta seuraavana päivänä koitti tosiaan karnevaali ja aamulla otin metron kouluun joulutonttuna. Päivän ohjelma oli naamiaisasuja ja yhtä ylimääräistä vapaatuntia lukuunottamatta aivan normaali. Ruokatunti oli tosiaan pidennetty ja sen aikana oli sisäpihalla esityksiä. Oli kyllä hauskaa vaihtelua normikoulupäiviin.

Tonttuuu

Perjantaina kuudelta loppuneen koulun jälkeen oli tiedossa taas teatteria, tällä kertaa oman luokan kanssa. Välissä kävimme hakemassa sushiboksit ja menimme Croix-Roussen kukkulalla yhteen puistoon syömään ja katsomaan auringonlaskua. Kuinka idyllistä, siitäkin huolimatta että yhdellä kavereista kaatui soijat laukkuun. Vuorossa oli "Juan", jonkinsortin moderni sovitus Molièren Dom Juanista. Kukaan ei hirveästi mitään tajunnut mutta aivan viihdyttävä oli kuitenkin.
  Lauantaina suunta oli Saint Etienneen Patricijan kanssa, vaihtarikavereita näkemään. Kyseinen kaupunki sijaitsee junalla noin 40 minuutin päässä Lyonista ja on etenkin teollisuus- ja kaivoskaupunki. Tuli tsekattua modernin taiteen museo ja käveltyä vähän ympäriinsä. Erityisesti oli huippua nähdä kavereita, kyseessä oli aikalailla sama remmi kuin kauniina lomapäivänä viime lomilla Lyonissa. Vähän dramatiikkaakin oli juna-asemalle palatessa, kun Patricijan puhelin varastettiin ratikasta poistuessa. Tekeville sattuu.
   Sunnuntaina oli kauanodotettu batucadaopettajani konsertti, johon hän oli jo syyspuolella kutsunut. Se oli todella makeassa tyypillisessä croix-rousselaisessa loftasunnossa, jossa ilmeisesti järjestetään säännöllisesti konsertteja. Tämä kyseinen oli kyllä upea kokemus, kesto oli kaksi varttitunnin taukoa mukaan lukien neljä tuntia. Harvoin menee aika noin nopeasti, oli kyllä huikeaa settiä. Mukana oli neljä muutakin musisoijaa, ja skaalaa riitti bluesista ragtimen kautta senegalilaiseen musiikkiin. Ja asunto oli koko ajan ihan täynnä ihmisiä. 
  Maanantaina alkoi koululiikunnassa kolmas jakso, eli lentopallo vaihtui pöytäpingikseen. Aika jänskää kun ikinä ei ole tullut pingistä kovin vakavassa mielessä pelattua. Ranskantunneilla on aloitettu tähän mennessä lempiteemani, käsittelemme runoutta ja teoksena on Baudelairen "Les Fleurs du Mal." Ihan parasta, todella kiinnostavaa.
    Mitähän muuta viikkoon on kuulunut, käytiin yksi päivä sushibaarissa koulun jälkeen kahden kaverin Léan ja Louisen kanssa (joo aika sushipitoista) ja torstaina katsomassa Patricijan kanssa dokumenttielokuva David Bowiesta. Oltiin ostettu liput jo etukäteen, Lyonissa oli vain kaksi näytöstä keväälle. Ai niin ja kävin ensimmäisen juoksulenkin shortseissa tälle vuodelle! Parina päivänä ollut tosiaan +17 luokkaa.

Joka kerta jokirannassa oon ihan liekeissä joutsenista.

Koulun ikkunasta räpsäisty.

Kevät on täällä ja ihmisiä liikkeellä.

Sushihurmoksessa.

   Perjantaina söin elämäni ensimmäisen kerran raclettea! Oih oli hyvää, tämä oli oikeastaan viimeinen tilaisuus koska kevät on jo aika pitkällä ja hyvin raskas talviruoka kuitenkin kyseessä.
   Eilen vietettiin oikein rentoa sumuilmapäivää, käveleskeltiin kahville ja takaisin, katseltiin elokuvaa. Tänään otin suunnaksi Lyonin Musée des Beaux Artsin ja käsittääkseni kuljin koko museon läpi. Varmaksi en voi sanoa koska kyse niin valtavasta rakennuksesta, mutta karttojen perusteella kaikki osat taisi tuli koluttua. Pitää kyllä varmaan palata vielä uudestaankin, jo itse rakennus on niin upea.