Coucou tout le monde

Täällä on kevät! Ihan mieletöntä, viime viikonloppuna alkoi tuoksumaan todella keväiselle ja eilen oli jo jotain viisitoista astetta iltapäivällä lämmintä. Huimaa, päivätkin pitenevät kovaa vauhtia. Ei täällä nyt mitään kaamosta tietenkään ollutkaan, mutta kuitenkin on kiva palata joinakin päivinä kuudelta koulusta kun vielä ilta-aurinko paistaa. Taisin viimeksi kirjoitella tänne pari viikkoa sitten, vielä kun lomalaitumilla olin. Toinen lomaviikko meni myöskin todella huipusti, tuli pysyteltyä Lyonissa. Tuli nähtyä kahta ihanaa suomityttöä, Iidaa jota olin viimeksi nähnyt joululomilla ja Länsi-Ranskassa asuvaa Ainista joka oli täällä ystäväperheen luona kylässä. Eikä siinä kaikki, torstaina tänne tuli viisi alueemme muuta vaihtaria (Viro, Latvia, USA ja Itävalta olivat edustettuina) ja vietettiin huippu päivä yhdessä. Ranskisten lisäksi on aina kivaa nähdä muita ulkomaalaisiakin, hahah.

   Sunnuntaina lähdin Patricijan hostperheen kanssa Lyonista etelään lunta etsimään. Tarkoituksena oli lähteä hiihtämään, koko perhe on intohimoisia hiihtäjiä. Ranteeni vuoksi en siihen harmikseni voinut ryhtyä, joten vuokrasimme Patricijan kanssa lumikengät ja lähdimme umpimetsään. Kukkuloilla siis tosiaan oli vielä ihan hyvin lunta, mutta ei siellä loppujen lopuksi olisi kuitenkaan lumikenkiä tarvinnut. Oli tosi huippu päivä, ulkoilun jälkeen menimme vielä restoon syömään hyvät ja varsin raskaat tartifletit. Täällä päin hiihto on vähän erilaista kuin mitä on Suomessa tottunut, ensinnäkin melkein kaikki vuokraavat välineet vuokraamosta mikä toki on järkevämpää kun laji lasketteluun verrattuna on täällä paljon pienempi eikä kausikaan ole pitkä. Ladut olivat myös maksulliset ja merkatut väreillä aivan kuin laskettelukeskuksissakin. Perheen vanhemmat kyselivät Suomen systeemeistä eivätkä meinanneet uskoa korviaan kun kerroin ilmaisia, aina käytettäviä latuja riittävän vähän joka puolella jos vain lunta on. Palatessa suurta hilpeyttä sekä itsessäni että lyonilaisissa herätti Dominiquen superhieno lasketteluhaalari, jota olin pitänyt Alpeillakin päällä. Sellaisessa ympäristössä ei mitään ongelmaa, mutta sunnuntai-iltapäivänä täällä oli jotain kymmenen astetta lämmintä kun itse talsin kaduilla pipo päässä, haalari päällä ja talvisaappaat jalassa. Tuli porukalta kommenttia, itsekin meinasin tikahtua nauruun.

Lumimetsässä.

Hienoin Pariisille omistettu "katu" ikinä. Huomatkaa hieno rannetuki.

Haalarityyppi edustaa, Patricija melkoinen paparazzi.

   Maanantaina alkoi siis koulut, toisen trimesterin loppusuora. Se meinaa paljon kokeita, tänään oli taas yksi suullinen esitelmä pidettävänä. Ei kuitenkaan aihetta stressiin, otan rennosti ja rauhoittelen samalla monia luokkakavereitakin. Torstaina kävin Mélodien luokan kanssa teatterissa, vuorossa "Le Prince de Hombourg", joka sijoittuu Ruotsin ja nykyisen Saksan väliseen sotaan 1600-luvulla.

   Huppuja juttuja ja suunnitelmia tiedossa tuleville päiville ja viikoille, mutta jokainen päivä on nauttimisen arvoinen. Muunmuassa huomenna koululla on karnevaali, suomalaisena pukeudun totta kai joulutontuksi!