Mangoliat

Heippa pitkästä aikaa, taisi tuossa kaksi viikkoa vierähtää viime kerrasta kun tänne kirjoittelin. Taas on niin paljon kerennyt tapahtua siinä välissä. Viime viikon tiistaina vietin viimeisen iltani alaikäisenä, ihan mieletön ilta olikin. Oltiin jo tammikuussa ostettu hostäidin ja -siskon kanssa liput brittiläisen Benjamin Clementinen konserttiin. Aivan huikea artisti, ei sanat riitä. Loi kyllä ainutlaatuisen ja tiiviin tunnelman. Harvoin on loppuunmyydyssä salissa yleisön joukossa niin hiljaista, paitsi aplodien aikana jotka eivät meinanneet loppua koskaan. 

Keskiviikkona koulussa heti aamulla koko luokka lauloi onnittelulaulun, tai no tyyli oli enemmänkin jalkapallomatsien huutolaulua muistuttava. Illalla siskon kanssa kaupasta palatessa olohuoneessa oli kymmenkunta ystävää yllättämässä, meni viisi minuuttia puhekykyä palautellessa. Olin niin yllättynyt, ei mulla ollut ollut Mélodien ja Dominiquen suunnitelmista mitään hajua. Pidettiin sitten kreppikestit! Oli tosi ihana ilta, jää ikuisesti upeaksi muistoksi. 

Itselläni ei syntymäpäivältä ole kuvia kuin tämä, sain kukkia meidän remonttimieheltä! Suomestakin tuli suklaalähetys.

Annan viimeisimpien kuvien puhua puolestaan. Aina eivät nekään riitä, esimerkiksi perjantaina juoksulenkillä Parc de la Tête d'Orin puistossa aivan nauratti kun yhtäkkiä puitten välistä näkyi makoileva leijona ja pian kirahvin kaula. Kevät on tullut joka puolelle. Koulukiireet ovat kovimmillaan, tiistaina koittaa kauan odotettu esitelmä jonka arvosana menee jo osaksi näiden YO-tuloksia. Itsekin sen suoritan, huhuh. Suomiesitelmänkin pitäminen koittaa perjantaina. Jos on ideoita asioista mitä ei missään nimessä saa unohtaa kertoa, sanokaa ihmeessä. 

Célestins-teatterin aukio tuoksuu ja näyttää upealle, vapaatuntien aikana ihana mennä tuonne ihastelemaan.

Perinteistä taivaskuvaa.

Otsikon keksiminen on yllättävän vaikeaa

Viime postausta seuraavana päivänä koitti tosiaan karnevaali ja aamulla otin metron kouluun joulutonttuna. Päivän ohjelma oli naamiaisasuja ja yhtä ylimääräistä vapaatuntia lukuunottamatta aivan normaali. Ruokatunti oli tosiaan pidennetty ja sen aikana oli sisäpihalla esityksiä. Oli kyllä hauskaa vaihtelua normikoulupäiviin.

Tonttuuu

Perjantaina kuudelta loppuneen koulun jälkeen oli tiedossa taas teatteria, tällä kertaa oman luokan kanssa. Välissä kävimme hakemassa sushiboksit ja menimme Croix-Roussen kukkulalla yhteen puistoon syömään ja katsomaan auringonlaskua. Kuinka idyllistä, siitäkin huolimatta että yhdellä kavereista kaatui soijat laukkuun. Vuorossa oli "Juan", jonkinsortin moderni sovitus Molièren Dom Juanista. Kukaan ei hirveästi mitään tajunnut mutta aivan viihdyttävä oli kuitenkin.
  Lauantaina suunta oli Saint Etienneen Patricijan kanssa, vaihtarikavereita näkemään. Kyseinen kaupunki sijaitsee junalla noin 40 minuutin päässä Lyonista ja on etenkin teollisuus- ja kaivoskaupunki. Tuli tsekattua modernin taiteen museo ja käveltyä vähän ympäriinsä. Erityisesti oli huippua nähdä kavereita, kyseessä oli aikalailla sama remmi kuin kauniina lomapäivänä viime lomilla Lyonissa. Vähän dramatiikkaakin oli juna-asemalle palatessa, kun Patricijan puhelin varastettiin ratikasta poistuessa. Tekeville sattuu.
   Sunnuntaina oli kauanodotettu batucadaopettajani konsertti, johon hän oli jo syyspuolella kutsunut. Se oli todella makeassa tyypillisessä croix-rousselaisessa loftasunnossa, jossa ilmeisesti järjestetään säännöllisesti konsertteja. Tämä kyseinen oli kyllä upea kokemus, kesto oli kaksi varttitunnin taukoa mukaan lukien neljä tuntia. Harvoin menee aika noin nopeasti, oli kyllä huikeaa settiä. Mukana oli neljä muutakin musisoijaa, ja skaalaa riitti bluesista ragtimen kautta senegalilaiseen musiikkiin. Ja asunto oli koko ajan ihan täynnä ihmisiä. 
  Maanantaina alkoi koululiikunnassa kolmas jakso, eli lentopallo vaihtui pöytäpingikseen. Aika jänskää kun ikinä ei ole tullut pingistä kovin vakavassa mielessä pelattua. Ranskantunneilla on aloitettu tähän mennessä lempiteemani, käsittelemme runoutta ja teoksena on Baudelairen "Les Fleurs du Mal." Ihan parasta, todella kiinnostavaa.
    Mitähän muuta viikkoon on kuulunut, käytiin yksi päivä sushibaarissa koulun jälkeen kahden kaverin Léan ja Louisen kanssa (joo aika sushipitoista) ja torstaina katsomassa Patricijan kanssa dokumenttielokuva David Bowiesta. Oltiin ostettu liput jo etukäteen, Lyonissa oli vain kaksi näytöstä keväälle. Ai niin ja kävin ensimmäisen juoksulenkin shortseissa tälle vuodelle! Parina päivänä ollut tosiaan +17 luokkaa.

Joka kerta jokirannassa oon ihan liekeissä joutsenista.

Koulun ikkunasta räpsäisty.

Kevät on täällä ja ihmisiä liikkeellä.

Sushihurmoksessa.

   Perjantaina söin elämäni ensimmäisen kerran raclettea! Oih oli hyvää, tämä oli oikeastaan viimeinen tilaisuus koska kevät on jo aika pitkällä ja hyvin raskas talviruoka kuitenkin kyseessä.
   Eilen vietettiin oikein rentoa sumuilmapäivää, käveleskeltiin kahville ja takaisin, katseltiin elokuvaa. Tänään otin suunnaksi Lyonin Musée des Beaux Artsin ja käsittääkseni kuljin koko museon läpi. Varmaksi en voi sanoa koska kyse niin valtavasta rakennuksesta, mutta karttojen perusteella kaikki osat taisi tuli koluttua. Pitää kyllä varmaan palata vielä uudestaankin, jo itse rakennus on niin upea.

Coucou tout le monde

Täällä on kevät! Ihan mieletöntä, viime viikonloppuna alkoi tuoksumaan todella keväiselle ja eilen oli jo jotain viisitoista astetta iltapäivällä lämmintä. Huimaa, päivätkin pitenevät kovaa vauhtia. Ei täällä nyt mitään kaamosta tietenkään ollutkaan, mutta kuitenkin on kiva palata joinakin päivinä kuudelta koulusta kun vielä ilta-aurinko paistaa. Taisin viimeksi kirjoitella tänne pari viikkoa sitten, vielä kun lomalaitumilla olin. Toinen lomaviikko meni myöskin todella huipusti, tuli pysyteltyä Lyonissa. Tuli nähtyä kahta ihanaa suomityttöä, Iidaa jota olin viimeksi nähnyt joululomilla ja Länsi-Ranskassa asuvaa Ainista joka oli täällä ystäväperheen luona kylässä. Eikä siinä kaikki, torstaina tänne tuli viisi alueemme muuta vaihtaria (Viro, Latvia, USA ja Itävalta olivat edustettuina) ja vietettiin huippu päivä yhdessä. Ranskisten lisäksi on aina kivaa nähdä muita ulkomaalaisiakin, hahah.

   Sunnuntaina lähdin Patricijan hostperheen kanssa Lyonista etelään lunta etsimään. Tarkoituksena oli lähteä hiihtämään, koko perhe on intohimoisia hiihtäjiä. Ranteeni vuoksi en siihen harmikseni voinut ryhtyä, joten vuokrasimme Patricijan kanssa lumikengät ja lähdimme umpimetsään. Kukkuloilla siis tosiaan oli vielä ihan hyvin lunta, mutta ei siellä loppujen lopuksi olisi kuitenkaan lumikenkiä tarvinnut. Oli tosi huippu päivä, ulkoilun jälkeen menimme vielä restoon syömään hyvät ja varsin raskaat tartifletit. Täällä päin hiihto on vähän erilaista kuin mitä on Suomessa tottunut, ensinnäkin melkein kaikki vuokraavat välineet vuokraamosta mikä toki on järkevämpää kun laji lasketteluun verrattuna on täällä paljon pienempi eikä kausikaan ole pitkä. Ladut olivat myös maksulliset ja merkatut väreillä aivan kuin laskettelukeskuksissakin. Perheen vanhemmat kyselivät Suomen systeemeistä eivätkä meinanneet uskoa korviaan kun kerroin ilmaisia, aina käytettäviä latuja riittävän vähän joka puolella jos vain lunta on. Palatessa suurta hilpeyttä sekä itsessäni että lyonilaisissa herätti Dominiquen superhieno lasketteluhaalari, jota olin pitänyt Alpeillakin päällä. Sellaisessa ympäristössä ei mitään ongelmaa, mutta sunnuntai-iltapäivänä täällä oli jotain kymmenen astetta lämmintä kun itse talsin kaduilla pipo päässä, haalari päällä ja talvisaappaat jalassa. Tuli porukalta kommenttia, itsekin meinasin tikahtua nauruun.

Lumimetsässä.

Hienoin Pariisille omistettu "katu" ikinä. Huomatkaa hieno rannetuki.

Haalarityyppi edustaa, Patricija melkoinen paparazzi.

   Maanantaina alkoi siis koulut, toisen trimesterin loppusuora. Se meinaa paljon kokeita, tänään oli taas yksi suullinen esitelmä pidettävänä. Ei kuitenkaan aihetta stressiin, otan rennosti ja rauhoittelen samalla monia luokkakavereitakin. Torstaina kävin Mélodien luokan kanssa teatterissa, vuorossa "Le Prince de Hombourg", joka sijoittuu Ruotsin ja nykyisen Saksan väliseen sotaan 1600-luvulla.

   Huppuja juttuja ja suunnitelmia tiedossa tuleville päiville ja viikoille, mutta jokainen päivä on nauttimisen arvoinen. Muunmuassa huomenna koululla on karnevaali, suomalaisena pukeudun totta kai joulutontuksi!