Talvi jatkuu mutta aurinko paistaa

Keskiviikkona oli koulusta taas teatterikäynti luvassa, vuorossa oli Jean Genetin Les Nègres. Kaiken kaikkiaan hyvin abstrakti kokonaisuus, mutta pidin kovasti. Kuten ranskaksi sanotaan, mise-en-scène eli näyttämöllepano oli upea. Sitä ennen olin iltapäivällä kaupungilla moikkaamassa Alpeilta päiväreissulle tullutta kahta vaihtarityttöä, chileläistä Louisaa ja moldovalaista Dumia. Myös Patricija pistäytyi paikalla.

   Keskiviikkona ilmestyi myös Charlie Hebdo normaaliin tapaan, heti oli kaikista kioskeista loppu. Joka päivä on tasaisesti painettu uusia ja toimitettu myyntipisteisiin, mutta edelleenkään emme ole onnistuneet omaa saamaan. Kuulin, että kuusi miljoonaa olisi jo myyty. Ja loppua ei näy, nyt kioskeissa on jo varauslistat ja uusi ilmestyy taas huomenna. Yleistunnelma voisi sanoa olevan toki rauhoittunut, mutta joka puolella on turvallisuustasoa nostettu. Kuulin, että Lyonissa olisi 300 sotilasta kaduilla valvomassa. Niistä kolme meidänkin kotikadulla yötä päivää, niin outoa mutta eivätpä ne tuossa häiritsekään.

   Perjantaina aloin taas leipomishommiin, YFU:n alueleirille pyydettiin sunnuntaiksi oman maan jälkiruokaa tuttuun tapaan. Päätin tehdä maailman parhaita pikkuleipiä, jos joku nimestä tunnistaa. Niitä ne eivät kuitenkaan kirjaimellisesti ihan olleet, mutta melkein. Jos ei lasketa palanutta pohjaa. 

  Lauantaina tosiaan suuntasimme Lyonista tunti etelään maaseudulle, siellä oli suuri rakennus meille varattuna yöpymistiloineen ja saleineen kaikkineen. Tämä oli siis toinen virallinen tapaaminen koko alueen porukan kanssa syyskuun jälkeen, joillekin myös viimeinen. Molemmat ryhmämme kahdesta aussitytöstä ja latvialaisista toinen, Paula, lähtevät tänä sunnuntaina jo pois, oltuaan täällä viiden kuukauden ohjelman. Oli tosi kivaa nähdä kaikkia ja vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia! Syyskuuhun verratessa oli jo paljon luonnollisempaa puhua ranskaksi, enää ei tarvinnut englantia käyttää. Alueellemme oli saapunut myös yksi jenkkityttö vasta viikko sitten, joten hänen kanssaan tuli puhuttua jonkin verran englanniksikin. Oli niin outoa olla tällä kertaa se, joka muistelee omaa alkuaikaansa täällä ja antaa ohjeita kieleen, alkuun ja kulttuuriin liittyvien juttujen kanssa. 

   Tuli käytyä myös ensimmäisessä ranskalaisessa linnassa vierailulla, kun käytiin ihan lähellä olevassa paikallisessa kierroksella. Upea puutarha talvellakin, puhumattakaan sisätiloista kun sinne asti pääsimme. Näin talvisaikaan ystävällinen pariskunta avasi kotinsa ovet vain näin erikoistapauksessa meille esiteltäväksi. Ei ollut hassummat puitteet, kelpaisi.

  Sunnuntaina söimme hostperheiden kanssa ihan hirveästi perinteitä kunnioittaen, aivan kuin syyskuun tapaamisessaki. Kakkuja toki piti maistaa joka maasta. Oli niin outoa sanoa kolmelle lähtevälle heipat jo pidemmäksi aikaa, hyvästejä ei kuitenkaan jätetä. Ja illalla paluu Lyoniin, kyllähän sitä jo oltiin kerettykin olla muualla. Viikonlopun kuvat ovat muiden puhelimissa ja kameroissa, itse tuli otettua vain yksi

Vähän erilaista taivaskuvaa tällä kertaa.

  Tällä viikolla muunmuassa ensimmäinen batucadaesitys lauantaina tiedossa, iiks!