En Route avec Kristiina

En ole yhtään ajatellut, kuinka tätä asiaa blogiini avaisin. Keskiviikkoaamupäivän tapahtumat ja sitä seuranneet kauheukset torstaina ja perjantaina järkyttivät koko Ranskaa. Kyse on niin suuresta ja symbolisesta asiasta tässä maassa, että en ala sitä täällä enempää henkilökohtaisesti analysoimaan. Kyseinen lehti, Charlie Hebdo on täällä käsite, ainoa laatuaan koko maailmassa. Instituutioksikin olen kuullut kutsuttavan. Sen ja kaiken tapahtuneen symboliikan, tämän maan historian ja yhteiskunnan huomioonottaen en mitenkään voisi selittää, mitä viime viikolla muuttui Ranskassa. Kun en itsekään sitä voi kaikkea ymmärtää, en ole kasvanut tässä kulttuurissa. On tullut käytyä todella mielenkiintoisia keskusteluja monien kanssa aiheesta ja sen innoittamana monista suurista kysymyksistä ja ongelmista mitä tässä maailmassa on. Kaikkien niiden jaettujen ajatusten kerääminen järkevästi kasaan ja muokattua tekstiksi ei onnistuisi mitenkään. Haluan kuitenkin kertoa, miten täällä ihmiset siihen reagoivat ja sitä kautta yrittää antaa lisää kuvaa tästä maasta ja kansasta.

   Heti keskiviikkona Lyonin kaupungintalon suurella Place de Terreaux -aukiolla oli pimeän tullen 15 000 ihmistä kerääntyneenä yhteen ja hiljaisuudessa. Ihmettelemässä ja osoittamassa kunnioitusta. Myöhemmin näimme uutisista, kuinka joka puolella Ranskaa oli jo keskiviikkona ihmiset kerääntyneet tuhansittain ja tuhansittain yhteen ja osoittamaan mielipidettään ja järkytystään. Ja samalla alkoi "Je suis Charlie"-liike, tuota logoa voi näkeä kaikkialla sosiaalisessa mediassa, kaupungin mainospylväissä mainoksien sijasta, kauppojen ikkunoissa ja parvekkeilla. Ihmisten vaatteissa, autoissa.

   Koulussa olimme kaikki kokoontuneena sisäpihalla ja torstaikeskipäivän Ranska oli minuutin hiljaa. Seinissä on oppilaiden tekemiä julisteita, aiheeseen liittyviä piirustuksia. Suurin osa opettajista antoivat oppilaiden keskustella ja käsitellä asiaa, onneksi. Joka ilta näimme uutisista, kuinka ihmiset kerääntyivät aukioille ympäri maata.

   Sunnuntaina Lyonissa oli tiedossa tasavallan kulkue, marche républicaine. Kyse olisi hiljaisesta kulkueesta, ei tavanomaisesta mielenosoituksesta. Niistähän maa on tunnettu, mielipidettä mennään mielellään ilmaisemaan kaduille ja aukioille. Sinne mekin siis suuntasimme, matka olisi neljä kilometriä ja päättyisi Place Bellecourille, suurimmalle aukiolle. Siinä kävi sitten niin, että heti alussa koko neljä kilometriä pitkä ja useamman kaistan levyinen katu täyttyi ihmisistä. Meitä oli siis alusta loppuun asti katu täynnä, ja sen huomasi. Valtava massa jatkui suoraa katua pitkin silmänkantamattomiin. Kävellessämme emme kuulleet emmekä tehneet yhteishuutoja, vain tasaisesti joku aloitti taputtamaan ja koko ihmisjoukossa kulki taputusaalto. Jollain ihmeen kaupalla pääsimme kahden ja puolen tunnin kuluttua pääteaukiolle. Harvoin on niin rauhallinen ja hyvä olo valtavan ihmismassan keskellä, 400 000 muun kanssa. Tai no en ole edes ikinä ollut tuollaisessa ihmisjoukossa. Sunnuntaina oli hyvä olo, olimme kaikki siellä samojen asioiden puolesta ja aplodeeraamassa samalle taholle.

   Vaikka nämät tapahtumat repivät tätä maata ja ihmisryhmiä erilleen ja jopa entistä kauemmas toisistaan, tämä myös yhdisti. Eri uskontojen, puolueiden, aatteiden ja muiden ryhmien edustajat osoittivat huolensa yhteisten asioiden puolesta. Itse henkilökohtaisesti ihastelen ranskalaisten tapaa reagoida kokoontumalla yhteen ja näyttämällä tukensa ja tunteensa asioihin liittyen. Tietysti sillä on myös negatiivinen puolensa perinteen kärjistyessä. Tänä viikonloppuna tämä oli kuitenkin hyvin positiivinen ominaisuus, kaikenkaikkiaan sunnuntaina ympäri Ranskaa 3,7 miljoonaa ihmistä osallistui tasavallan kulkueisiin.

  

 Toivottavasti sain ilmaistua asiani niin kuin tarkoitin, hirveän vaikeaa selittää tätä kaikkea. Enkä yritäkään. Olen kauhean onnellinen ja ylpeä, että saan olla osana tätä maata ja kokea sen kulttuuria. Oppia siltä ja siitä koko ajan lisää, myös todella vaikeana aikana. Onhan siitä jo kerennyt tulla hyvin rakas, maa jossa sijaitsee toinen koti.