Ihmettelyä

Terve terve! Yksi kouluviikko taas takana ja viikonloppukin melkein. Koulupäivät menee yllättävänkin nopeaa, vaikka välillä koulussa ollessa tuntuu että aika matelee hitaasti. Oppitunnit on koko ajan sitä kiinnostavampia mitä enemmän tajuaa, luonnollisesti. Tällä viikolla oli fysiikasta pieni testi ja biologiasta koe, molemmat tuli täytenä yllätyksenä. Sain kuitenkin jotain vastattua ja tyydyn vielä tässä vaiheessa siihen. Viikko sitten tehdyt valinnaisenglannin kokeet palautettiin ja sain ryhmän parhaat pisteet, 17.5/20. Ranskalaisessa koulusysteemissä kaksikymmentä on tosiaan paras (sitä ei saa kuulemma oikeasti kukaan ikinä) ja yksi huonoin. Olin aika yllättynyt tuloksesta, koska ranskan sanakirjankaan kanssa en ollut ymmärtänyt kaikkia tehtävänantoja. Tunnetusti Ranskassa ei omata kauhean hyviä englannintaitoja, suuri määrä väestöstä ei puhu sitä ollenkaan. Varsinkin koululaisten keskuudessa englanninkielitaitoon vaikuttaa varmasti se, että televisio-ohjelmat ja kaikki elokuvat on dupattu ranskaksi. Englantia ei siis normaalisti kuule oikeastaan mistään. Monet ovat ihmetelleet kovasti, kun olen kertonut että Suomessa luetaan teksityksiä. 

   Vaihtojärjestö, jonka kautta täällä olen eli YFU haluaa meiltä vaihtareilta normaalisti kouluarvosanat, vaikka on sanomattakin selvää, että näin alussa ei kykene samanlaisiin suorituksiin ranskaksi kuin paikalliset. Arvosanoilla ei kuitenkaan ole mitään muuta merkitystä kuin se että voi huomata kehityksen kielen kanssa. Mielestäni tämä systeemi on todella hyvä sillä juurikin ranskan oppiminen on pääasia, oli kouluaine mikä tahansa. Sain ranskanopettajan antamat Molièren näytelmät luettua, tiukkaa teki ymmärtää vaikka melkein joka toisen sanan sanakirjan kanssa käänsinkin. Nyt olen aloittanut lukemaan italialaisen Luigi Pirandellon näytelmää 1900-luvun alkupuolelta. Huomaa heti, että paljon helpompaa tekstiä. Kirjallisuuslinjalla on tosiaan koko ajan jokin kirja luettavana, mutta tykkään kovasti ja todistetusti tosi hyvä juttu ranskan oppimiselle!

  Tällä viikkolla tuli melkein joka päivä käveltyä koulusta kotiin, siispä taas vähän maisemakuvaa Rhônen rannasta. Pitää jossain välissä laittaa tänne Saône-joestakin kuvaa tasavertaisuuden vuoksi.

Ravintolapaatteja, asuntoaluksia on ylempänä jokirannassa.

Ihana kävelysilta, päässä näkyy minun lukiota

Lenkkeilyreittiä!

Rhônessa on paljon joutsenia, ja ne tykkää kun niille tuo leipää

   Fiilistelen jo valmiiksi huomisen batucadaa, olen ihan supertyytyväinen harrastuksiini! Välillä on vähän jäätävää kun en tajua jotain, esimerkiksi mitä kohtaa soitetaan/tanssitaan ja mihin lopetetaan mutta eipä tuo vaarallista ole, vastaavat jutut on jo erittäin rutiinia. Olen jo hyvin tottunut siihen, että monesti ei vaan ole mitään hajua mitä tapahtuu mutta aika pian se on aina selvinnyt.

   Tänäkin viikonloppuna on tullut otettua rennosti, mikä on kouluviikon jälkeen tarpeen. Eilen nähtiin Mélodien kanssa kavereita, jotka eivät ole enää samassa koulussa ja tänään mentiin hostäidin äidin kanssa syömään. Muuten on tullut lenkkeiltyä, syötyä ja nukuttua hyvin. Tämäkin viikko oli täyttä kesää, tänään on tuntunut vähän syksyltä rankkojen sateiden vuoksi.

   Ai niin! Tämän viikon perjantai oli hyvin merkityksellinen päivä. Olin hyppytunnilla kiertelemässä ja katselemassa vähän kaupunkia, kun joku mies tuli kysymään tietä "sinne suurelle aukiolle, jossa on ne hevoset." Kyse oli tietenkin Lyonin suurimmasta aukiosta, Place Bellecour'sta. Neuvoin ja viittilöin sitten hyvinkin rutiininomaisesti ja asiantuntevana, mitä katua pitkin sinne pääsee. Pieni reitinopastus sitä kysyneelle, mutta suuri merkkipylväs itselleni, tuoreelle asukkaalle!