Maisemaa, maisemaa

Coucou!
Viime viikonloppuna sitten koitti odotettu YFU:n Rhône-Alpes'n tapaaminen! Majoituttiin aluevalvojan miehen suvun omistamassa valtavassa ja ihanassa maalaistalossa, sekin oli jo kokemus sinänsä. Oli tosi huippua nähdä kaikkia vaihtarikavereita ja tutustua joihinkin uusiinkin. Meitä on reilut viisitoista YFU-vaihtaria tällä alueella ja maita on edustettuna monipuolinen joukko, Australiasta Norjan kautta Viroon. Käytiin vapaaehtoisten kanssa ryhmissä läpi ensimmäisten kolmen viikon tunnelmia, syötiin hyvin yhdessä molempina päivinä, juteltiin koko ajan ja nautittiin. Lähtökohtaisesti kieli oli ranska, mutta vaihdettiin välissä myös englanniksi. Toisen suomivaihtarin kanssa vaihdettiin pari kertaa muutama sana suomeksikin, ei vaan voinut vastustaa kiusausta. Palautetta kuului samantien että suomi kuulostaa aivan joltain maahiskieleltä, mutta hyvällä tavalla!
   Sunnuntaina oli tosiaan kunnon ruokakemut, ensin syötiin isäntäperheiden tuomia suolaisia ja sitten vaihdettiin vaihtareiden perinnejälkiruokiin. Omat pullani onnistui paremmin kuin odotin, vaikka itse sanonkin. Perjantai-iltana vierähti yli kaksi tuntia niitä tehdessä, hostäiti oli hyvänä tsemppinä ja apuna. Hyvä, että toinen piti toivoa yllä, itsellä meinasi jo pariin otteeseen alkaa hiipumaan. Hyvää palautetta tuli sekä kotona että leirillä muilta isäntäperheiltä, Suomi-imagoa siis kehitetään jatkuvasti.

Siinä ne on, uunituoreina!

Pitkässä illallispöydässä.

Jälkiruokapöytä. Näistä kahdesta leirikuvasta kiitokset Paulalle!

Viikonlopun jälkeen koitti kouluviikko ja maanantai-illan jännityspiikki, ensimmäinen batucada-kerta! Oli ihan loistavaa, päästiin jo ekalla kerralla soittamaan yhdessä! Olin kirkkaasti porukan nuorin, keski-ikä oli ehkä 30 mutta niin olin odottanutkin. Ei haitannut yhtään, ollaan kaikki oppimassa uutta ja jokaista näytti jännittävän vähintään yhtä paljon kuin itseänikin. Meidän opettaja oli niin hurmoksessa että hoksasi katsoa kelloa vasta 15 minuuttia määrätyn loppumisajan jälkeen, mutta myös kaikki muut oli ihan tunteella mukana.
  Koulu rullaa ihan mukavasti, kaikki ryhmätyöt ym. on vähän turhauttavia kun käytännössä tulee vain kuunneltua ja katsottua muiden tehdessä hommia, vaikka kuinka tarjoaisi apua. Päätettiin hostperheen kanssa että vaihdan espanjan saksaan, jota olen lukenut aikaisemmin kaksi vuotta. Alunperin sitä ei valittavana kielenä näkynyt, mutta onneksi vaihto onnistui. Tänään liikunnan jälkeen oli ensimmäinen tunti tiedossa, ja olin positiivisesti yllättynyt ymmärrettyäni ainakin jotain. Täällä myös koululiikunta on tosi erilaista kuin Suomessa. Varmaankin lukiokohtaista, mutta meillä tuli valita kahden vaihtoehdon välillä, jotka pitää sisällään kolme ennaltamäärättyä lajia. Itse valitsin lihaskunto-lentopallo-pöytätennis -yhdistelmän. Tämä tarkoittaa, että ensimmäiset kuusi viikkoa on lihaskuntoa kaksi tuntia viikossa, sitten vaihtuu lentopalloon jne. Lukujärjestys muutenkin on koko vuoden sama, pari ainetta vain vaihtelee joka toinen viikko. Liikuntatunneilla ei kuitenkaan juuri liikuntaa tehdä, vaan moneen otteeseen keräännytään yhteen ja opettaja kertoo aiheeseen liittyviä asioita, lihaskuntoon liittyen opettaa lihaksistosta ja sen toiminnasta. Täällä siis liikunta ja terveystieto on vähän sulautettuna samaksi aineeksi, terveystietoa varsinaisena aineena ei tunneta. Meidän lukiolla ei ole ollenkaan liikuntatiloja, joten yhteensä tunti koulupäivästä on varattu siirtymisiin metrolla tai bussilla muuhun osaan kaupunkia liikuntasaliin tai vastaavaan. En nyt tiedä saako näistä kouluselostuksista yleensäkään mitään selkoa, vähän vaikea selittää kun lähes joka päivä itsellekin osuu yllätyksiä, haha.

Yksi päivä ei metro ollut toiminnassa, siispä kävelin koulusta kotiin ja ihastelin Rhone-joen maisemia.

Lyonin kaupungintalo

Koulun isot ikkunat ja niiden maisemat.

  Keskiviikkona koitti ensimmäinen tanssitunti ja olen tosi tosi tyytyväinen siihenkin! Opettaja on todella hyvä ja tuo vähän afrikkalaista meininkiä hip hopiin mukaan. Nyt on siis kaksi viikottaista harrastusta ja siihen vielä lenkkeilyt ja kaikki muu lisäksi niin ei tekemistä puutu.
   Menneeksi viikonlopuksi suunnattiin samaan suuntaan kuin viikko sittenkin mutta vielä kauemmas, Haute-Loire'n alueelle. Siellä on Lyonissa asuvalla ystäväperheellä ihana maalaistalo keskellä peltoja, metsiä ja kukkuloita pienessä noin 15 asukkaan taloryppäässä. Ilman valtavia perjantai-illan liikenneruuhkia sekä Lyonin keskustassa että ulkopuolella moottoritiellä matka olisi kestänyt kolmen tunnin sijasta vain pari tuntia, joten täydellinen maaseudun rauha ei todellakaan ole kaukana. Lauantaiaamuna suunnattiin aika isoon kylään jokaviikkoiselle torille ostamaan ruokatarpeita. Hostsisko ihmetteli kun en voinut kuin nauraa, oli niin periranskalainen meininki. Siellä sitä oltiin kanojen, makkaroiden, vihannesten, hillojen, hedelmien, juustojen ja ties minkä keskellä, ihmisiä paljon ja lähipubista raikaa ranskalainen humppa. Kaikki hyvällä tuulella, onhan sentään viikonloppu. Mutta torilla kuuluu pitää tietty vakavuus, kyse on kuitenkin ruoasta mitä tullaan illalla syömään.
   Kaiken kaikkiaan tuli juurikin syötyä todella hyvin, nukuttua sikeästi ja käveltyä paljon. Ja otettua turistikuvia.

Torilla!

Tyytyväisen näköisenä.

Tuolla oli muuten tosi paljon haukkoja ja kaksi kertaa suurempia kuin Suomessa!

Ranskalainen metsä -check.

Lyonin taivas yllättää joka päivä, eräänä aamuna sain otettua siitä kuvankin.