Loma!

Nyt se sitten koitti, syysloma! Viime viikko vierähtikin aika lailla sitä sekä tietysti pakettia Suomesta fiilistellessä, kiitos vielä! Ruisleipää ollaan jo syöty, kalaa ja poroa ei vielä. Syyslomaksi tätä ei voi kyllä ainakaan vielä kutsua, mittari huitelee näin illallakin 23 astetta. Lomaa edeltävällä viikolla oli luonnollisesti normaalia enemmän kokeita, mielenkiinnolla odotan varsinkin kirjallisuuden kokeen palautusta. Opettaja antoi mulle vähän eri tehtävänannon kuin muille, mutta yksinkertaistettuna analysoin kolmea katkelmaa näytelmistä kolmelta eri vuosisadalta, jotka jokainen kertoivat teatterista. Oli aika voittajaolo kun ymmärsin kutakuinkin tekstinäytteet, jes! Meillä on englannissa ja englanninkielisessä kirjallisuudessa ihan loistava opettaja, intohimoinen maailmanmatkaaja joka tykkää kertoilla kokemuksistaan. Tämä on täällä hyvin epätavallista, yleisesti opettajat eivät puhu mitään työn ulkopuolisesta elämästään. Noh, tämä kyseinen opettaja on poikkeus monella tavalla ja englannin tunneilla ollaan viimeiset puoli toista kuukautta keskusteltu Intiasta, sen kulttuurista ja hyvin kattavasti maan eri puolista. Tosi mielenkiintoista kaiken kaikkiaan ja hullaannuin lopullisesti, kun hän näytti meille viimeisellä lomaa edeltävällä tunnilla Bollywood-elokuvien laulu- ja tanssikohtauksia. Meidän luokasta en ole varmaan vielä ketään löytänyt tiedettävästi olevan täysin ranskalainen alkuperältään. Mikäs sen kiehtovampaa, koko ajan oppii siis myös muista kulttuureista ja maista ym. ranskalaisen rinnalla.

Rhône-joen ranta oli kaunis perjantai-illan kävelyllä.

Joutsenenpoikanen sattui sopivasti kohdalle.

 Menneenä viikonloppuna oli tiedossa lähtö lauantai-iltana ajelemaan Lyonista etelään maalle sukulaisten luokse, kutakuinkin niiden kahden maalaistalon lähistölle missä olemme jo aikaisemmin viikonloppua viettäneet. Sitä ennen oli kuitenkin päivä aikaa tehdä muuta, ja päätettiin lähteä Mélodien kanssa pienelle kävelylle. Otettiin metro Place Bellecour'lle ja siitä jatkettiin matkaa suuntaan, jossa en ollut vielä käynyt. Löytyi varsinainen design-liikkeiden keskittymä, Suomi bongattu! Oli tosiaan Iittalaa yhden liikkeen näyteikkunoissa, muutenkin paljon pohjoismaisia tuotteita edustettuna. Käveltiin missä näytti nätimmältä ja ihasteltiin upeita sisäpihoja. Viimein päädyttiin Saônen rannalle ja jatkettiin Vieux-Lyoniin, Vanhaan Lyoniin siis. On tullut siellä aiemminkin pyörittyä, koko alue on yllättävän suuri ja täynnä pikkukatuja ja portaikkoja. Hauskaa, kun kaupungissa koko elämänsä asunut Mélodiekin löysi täysin uusia paikkoja. Annetaan kuvien puhua puolestaan.

Löytyi pitkät portaat.

Vanhan Lyonin parvekkeita ja välistä pilkistää Saône.

Puolivahingossa näpsästy turistikuva.

Saône!

Illalla tosiaan startattiin ja pari tuntia vierähti autossa ennen kuin olimme perillä. Sain jälleen kerran huomata, että suomalainen tasaisiin teihin ja kyytiin tottunut vauhtipää ei vain kestä ranskalaista tyyliä polkea kaasua ja jarrua epätasaisen rytmikkäästi ja mutkaisia pikkuteitä kukkuloilla. Mutta oli se taas sen arvoista, perillä odotti sukulaisperhe ja paljon heidän vieraitaan. Meitä oli kaiken kaikkiaan kolmekymmentä henkeä syömässä ja yöpymässä samassa talossa, ja hyvin mahduttiin! Koko ilta (aikuiset kyllä yönkin) istuttiin pöydässä ja syötiin hyvin. Tosi uteliaita oltiin suomalaisesta, oli mukava vastailla kysymyksiin Suomesta. Oli vähän vaikea selittää, että ei Suomessa aina kylmä ole kun tiesin kelit siellä nyt ja kun vertaa tämänhetkiseen myöhäiseen kesään täällä, heh.
   Aamulla oltiin haukkana ylhäällä ja aamupäivällä lähdimme kävelemään koko porukalla kukkuloille. Luvassa oli kaksi ja puoli tuntia ylä- ja alamäkeä lehmä- ja aasiaitauksissa aivan huikeissa maisemissa, oikeastaan keskellä ei-mitään. Kovasti yritin kuvia ottaa, mutta sitä koko komeutta ympärillä on mahdotonta ikuistaa kuviin. Perillä odotti auberge (ranskalainen Gasthaus), aito ja autenttinen. Kyse siis majatalosta keskellä kukkuloita, josta saa ruokaa ja jossa voi yöpyä. Tähän kyseiseen pääsi halutessaan jopa autolla. Pihalla oli väkeä nauttimassa auringosta ja pari hevosta odottamassa ratsastajiaan. Sisältä paikka oli aivan tupaten täynnä, perheet syömässä yhdessä sunnuntailounastaan ja vanha kaappimallinen Vedette raksutti seinällä (isälle tiedoksi.) Syötiin jälleen pitkän kaavan mukaan, järjestyksessä: aperitiivi, liha- ja makkaralautanen ja salaatti, pääruokana paikallinen erikoisuus bataattia kermakastikkeessa, juustotarjotin tai rahkaa ja lopuksi haluamaansa kakkua jäätelön kanssa. Minulle selitettiin, että juurikin kyseinen ruoka on hyvin tyyppillistä majataloissa, yksinkertaista mutta nälkä lähtee. Näinhän se oli, yksinkertaisuudesta en niin tiedä kun ruokalajeja kuitenkin oli riittämiin. Syönnin jälkeen jatkettiin matkaa, sama reitti takaisin. Tavattiin yli kymmenen aasin lauma, ne varsin hullaantuivat meistä ja lähtivät seuraamaankin. Löysin yhden halukkaan lähtemään mukana Lyoniin asti, hyvin hellyyttävä tapaus. Hostäiti oli varsin innokas majoittamaan aasin kanssamme kahdeksanteen kerrokseen!
   Oli kyllä mukava reissu jälleen! Huomaan vain että monesti jää kuvat ottamatta kun olisi hyvä mahdollisuus, kuten nyt vaikka ruokapöydässä. Kyllä noita maisemiakin varmaan katselee, ei siinä mitään.

Tämä näkymä avautui aamulla ikkunasta.

Aika mielettömät maisemat.

Ja sitten siellä oli niitä aaseja!

Hetkeni aasipaimenena.

Nyt on siis loma virallisesti aloitettu, eilen tuli  tehtyä kouluun esitelmää Lyoniin rakennettavasta uudesta jalkapallostadionista ja koko projektista siihen liittyen. Täällä annetaan kaksinkertaisesti enemmän koululäksyjä ja projekteja tehtäväksi loman koittaessa, mutta onneksi kahteen viikkoon mahtuu paljon muutakin. Huomenna aamukahdeksalta starttaa juna Pariisiin, jee!