Valot syttyy

Suomessa varmaan viritellään parhaillaan kynttelikköjä ikkunoihin, täällä lähestyvästä joulusta ei olisi ilman kauppojen koristuksia vielä tietoakaan. Vaikka se on täälläkin tärkeä juhla, huomaa että siellä se on ihan eri ulottuvuuksissa. Mielenkiinnolla näen ranskalaisen joulun vajaan kuukauden päästä, mutta sitä ennen tapahtuu vielä kaikennäköistä.
   Maanantaina alkoi uusi liikuntajakso, lihaskunto vaihtui lentopalloon ja sitä on seuraavat noin kymmenen viikkoa. Myöskin liikuntasali vaihtui, tällä kertaa pitää ottaa koululta bussi tai metro ja tram jotain noin 20 minuuttia syrjemmälle. Mutta se tila on ihan huikea, Lyonin naisten koripallon edustusjoukkueen kotihalli! Ite olin ainakin ihan liekeissä siellä katsomoiden keskellä, tuntui että kulki pelikin melkein paremmin. Kaikkien mielestä paljon kivempaa kuin lihaskunto, papereitten pyörittelyn sijasta saadaan ihan tehtyäkin jotain. Tällä viikolla oli myös se luokan tilannekatsaus ensimmäisen trimesterin jälkeen. Luulin, että se olisi kuin vanhempainilta mutta se olikin vain kahdelle vastuuvanhemmalle ja -oppilaalle, luokkaa opettaville opettajille ja koulun johdolle. Nämä vanhemmat ja oppilaat ottivat sitten kaiken palautteen kustakin oppilaasta ylös ja välittävät tiedon asianomaisille. Itsellä ei oikeastaan ollut mitään odotuksia tuohon liittyen. Aika rajusti varmaankin luokan keskiarvoa madallan mutta pikkuhiljaa tämä tästä paranee! Yllätyin suuresti, kun kaikki opettajat olivat kehuneet ja yllättyneitä mun ranskan kehityksestä joka mm. kokeissa on näkynyt. Olihan tuo mukava kuulla, täällä ei opettajien kanssa yleisesti jutustella enkä varsinkaan minä joka yritän ennen kaikkea selata sanakirjaani niin paljon kuin kerkeän. Enkä englannintunteja lukuunottamatta pysty mitään suullisesti vastailemaankaan. Oli siis yllätys että heillä niinkin paljon oli minusta palautetta. Poikkeuksellisesti SVT:n (biologiaksi vois sanoa) opettaja tuli oikein varta vasten luokseni ennen tunnin alkua ja selosti ihan innoissaan, kuinka on käynyt Kuusamossa, Rovaniemellä, Inarinjärvellä ja vaikka missä päin Lappia. Ja oli tykännyt kovasti. Kyllähän tuo sydäntä lämmittää.

Koulumatkalla bongattu. Tausta ei tiedossa.

 Perjantain kunniaksi suunnattiin Patricijan ja Estherin kanssa ulos syömään ja löydettiin yllätykseksemme erittäin symppis crêperie, vaikka Lyon ei bretagnelaisista lätyistä tunnettu olekaan. Eilen tänne tuli hostsiskon veli perheineen Provencesta kyläilemään, syötiin keskiyöhön asti pitkän kaavan mukaan niinkuin pitääkin. Perjantaina olin saanut kuningasidean leipoa jotain, jälkiruoaksi lauantain illalliselle ja myöskin täällä tänä viikonloppuna täyttyneen kolmen kuukauden lisäksi (huhuih.) Koin velvollisuuksekseni tehdä jotain suomalaista ja valitsin mielestäni takuuvarman vaikken sitä ikinä ole tehnytkään, tiikerikakkua siis. Hyvin luottavaisena sitä tein aikani ja vaikutti varsin lupaavalta, kunnes piti uunin jälkeen kipata lautaselle. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta syöty on ja kehuja sai.

Tuhoutunut kakku ja pakotettu hymy.

Tänään käytiin tsekkaamassa maailmankuulu kauppahalli ihan muutaman korttelin päässä, Les Halles de Paul Bocuse. Siellä oli juustot, kinkut, leivät ja osterit vierekkäin, puhumattakaan leivospuolesta. Huhhuh, sinne täytyy palata.
  Tämän viikon perjantai-iltana Lyonissa alkaa La Fête des Lumières, Valojen Juhla! Kyseessä yksi maailman suurimmista turistijenkerääjätapahtumista, tänne tulee jotain neljä miljoonaa joka vuosi noiden neljän päivän aikana. Ympäri kaupunkia tulee olemaan pimeän aikaan valtavat valaistukset ja valoshow'ta, en edes tiedä vielä mitä kaikkea kun olen vain kuullut muilta. Tällä viikolla on jo jotain pystytyksiä näkynyt, ensi viikolla alkaa kunnon tohina. On Lyonikin juhlavana kun itsenäisyyspäivä koittaa lauantaina. Kuinka siistiä, tätä on odotettu!

Kesä vai syksy vai talvi

Viikko sitten sunnuntaina juuri blogipäivityksen valmiiksi saatuani tuli latvialaiselta Patricijalta viesti ja idea syksyisestä sunnuntaikävelystä Parc de la Tête d'Orissa. No totta kai se sopi, ja sovittiin tunnin päähän tapaaminen puiston portille. Loppujen lopuksi tapasimme puolen tunnin päästä sovitusta, tyylilleni uskollisena olin metropysäkiltä valinnut totaalisen väärän suunnan ja suunnistettiin vielä ristiinkin. Mutta näin tätä kaupunkia oppii koko ajan tuntemaan paremmin. En mää nyt edes joka viikko eksy, viime kerrasta olikin jo aikaa. Lopulta kuitenkin löydettiin toisemme ja vielä puiston sisäänkäyntikin. Käveltiin vähän ristiin rastiin ja heipattiin leijonat ja seeprat samalla.

Talvitakki on vain hämäystä.

Kuvan laatu kaiken kaikkiaan keskinkertainen, mutta kerta itseni lintubongariksi nimesin...

Aika kuvaava kuva.

Tämä viikko oli trimesterin viimeinen, eli yksi kolmasosa kouluvuodesta kulunut. Vielä oli muutama koe ja arvosanoja niistä jo saatu. Tulevan viikon torstaina on sitten vanhemmille tilaisuus, missä keskustellaan mm. rehtorin, luokanvalvojan ja ranskanopettajan kanssa kunkin oppilaan selviytymisestä ekalla kolmanneksella. Ainoa koe mitä en ole vielä saanut taitaa olla saksa, ihan mielenkiintoista nähdä mitä siitä tulee. Puhutaan koko ajan vain toisen maailmansodan natsi-Saksasta ja koekin oli siihen liittyen, ei ole paljon kommentoimista aiheeseen omilla ruostuneilla saksantaidoilla. Aikaisemmin mainitsemasta historiankirjoitelmasta sain 4/20, jes! Ei ollut oikeastaan mitään odotuksia joten ei voi olla kuin tyytyväinen, parantamisen varaa onneksi on. Paljon muitakin olen saanut, ihan siistiä saada numeroita aineista mitkä on kaikki ranskaksi suorittanut.
   Pääsin tällä viikolla viimein itsekin ulkoaopettelun makuun. Saatiin englanninkielisestä kirjallisuudesta suhteellisen pitkä runo opeteltavaksi ja keskiviikkona halukkaat ja jotkin määrätyt sitten lausuivat luokalle, mukaan lukien minä. Lempiopettajani kehui aksenttiani, en sitten pyytänyt analyysiä että miltä se tarkemmin ottaen kuulostaa. Alkaa jo vähän englannintaitojenkin tila huolettaa mutta kyllähän tästä varoitettiin, eh.

Kävelin tavallista reittiä koulusta kotiin mutta tori onnistui yllättämään, kuten aina torstai-iltapäivisin.

  Perjantai-iltana mentiin luokan kanssa teatteriin, nähtiin TNP:ssä Luigi Pirandellon "Six personnages en quête d'auteur." Pidin kovasti, vaikka en välillä tajunnut dialogista mitään ei tullut kuitenkaan aika pitkäksi. Varsinkin visuaalisesti todella hienosti toteutettu. Myös itse teatteri ja sen miljöö olivat varsinainen kokemus. Hostäiti oli aikaisemmin kertonut, että Villeurbannella (kaupunki joka on sulautunut Lyoniin) on vahva kommunistihistoria ja joidenkin rakennusten arkkitehtuuri on hyvinkin neuvostoliittolaista. Oli kyllä kieltämättä, teatterin ja sitä vastapäätä olevan kaupungintalon muodostama aukio noudatti hyvin tyyliä. 
  Teatterista palatessa juttelin metrossa ranskanopettajani kanssa ja hän kertoi kuinka Tallinnassa käydessään oli nähnyt valtavat alkoholikaupat sataman tuntumassa. Ja kuinka suomalaiset juoksivat niihin ja niistä suoraa takaisin laivaan suurien lastien kanssa. Semmoista huhua täällä tosiaan kuulee, eipä siinä voinut kuin todeta että tottahan tuo taitaa olla.

Kaupungintalo, aika eri tyyliä kuin Lyonin.

Ja teatteri, ei millään mahtunut muuta kuin keskitornit kuvaan.

Musta on alkanut tulemaan melkonen kahviloiden kiertäjä, tuntuu että kippaan espressoa milloin missäkin. Maassa maan tavalla. Lauantaina nähtiin kahden huipputyypin, Patricijan ja australialaisen Estherin kanssa ja vietettiin huippu päivä. Otettiin funikulaari (googlasin ja kyllä, se on suomalainen sana jonka vahvasti epäilen olevan johdos ranskan vastaavasta "funiculaire") Fourviéren kukkulalle ja syötiin lounas siellä maisemia ja turisteja katsellen. Ei tosiaan kiivetty, vähemmästäkin kävelystä meinasi j0 kuuma tulla. Kesä on päättänyt tehdä paluun, tänään ollut jotain 17 astetta joka on hyvin poikkeuksellista täälläkin. Käveltiin sitten omin voimin takaisin alas ja jatkettiin päivää Vanhassa Lyonissa kierrellen. Tytöt tapasivat myös Mélodien vanhoja ja mun uusia kavereita, vakiporukka jota nähdään viikonloppuisin.

No selfiepä tietysti.

Nykyistä kotikylää.

Fourviéren katedraalin sisältä.

Estherin kanssa fiilistelyä portaissa.

Siinä juurikin taas kahvilla, Patricija ahkerana kuvaajana.

Vanhan Lyonin tunnelmaa ja etenkin nämät kaksi!

Tänään heipattiin tytöt ja otettiin juna jotain tunnin verran Lyonista pohjoiseen ystäväperheen luokse. Syötiin kovasti, kaksi ja puoli tuntia pöydässä yhtä soittoa tai vähän enemmänkin alkaa menemään jo rutiinilla. Käytiin tasapainottava kävelylenkki, oli taas niin kauniit maisemat.

Korjattu maissipelto ja upeat kukkulat.

Koulusta

Hyvä viikko takana ja vielä sunnuntaipäivä jäljellä. Kouluhommia on ihan kiitettävästi, mutta en ota turhaa stressiä. Tällä viikolla oli historiasta koe, täytyi kirjoittaa vastaus aiheeseen "Ranskalaiset ja Ranskan tasavalta vuosina 1870-1914." Eh, noh selostin sitten kaiken mitä vain tuolta aikaväliltä Ranskasta tiesin. Sitten oli myös testi biologiasta, SVT:ksi täällä kutsutaan. Täällä ei tosiaan koeviikkosysteemiä ole, oikeastaan joka viikko on jokin koe ja aihealueet on siis pienempiä. Ja lukuvuosi on jaettu periaatteessa kolmeen, nyt on kohta trimester ohi ja tulee numerot joka aineesta. Asteikolla 0-20. Koulusysteemi on kyllä hyvin erilainen, tunnit koostuvat lähinnä opettajan luennoinnista oppilaiden kirjoittaessa muistiinpanoja niin paljon kuin mahdollista. Riippuu opettajasta, toiset käyttävät tekniikkaa esim. joidenkin tehtävien näyttämiseen mutta suurin osa ei käytä ollenkaan. Samat oppikirjat ovat koko vuoden ja niitä ei juuri käytetä. Jotkut oppilaat käyttävät suuria vihkoja muistiinpanoille, suurin osa käyttää A4-kokoisia yksittäisiä paperiliuskoja joita kuljetetaan kansiossa. Itselle on jo myös kertynyt hyvä pinkka. Kielissä ei erityisesti kielioppia opita aihe aiheelta, vaan aina jonkin uuden lauseen noustessa esille opettaja voi kirjoittaa sen taululle että oppilaat kirjoittaa ylös. Esimerkiksi englannissa opiskelimme ensimmäiset kaksi kuukautta intialaisesta kulttuurista. Kokeeseen piti osata käsittelemämme faktat Intiasta mutta vain englanniksi. Opiskelu nojaa paljolti asioiden ulkoaoppimiseen, pienien yksityiskohtienkin kohdalla. Esimerkiksi ns. abivuonna täytyy opetella maailmankarttoja eri versioina kaikkine symboleineen ulkoa, olen seurannut vierestä kun Mélodiella ollut kyseinen urakka opiskeltavana. Ja myös runoja opetellaan jopa kirjallinen ulkoa! Paljon muitakin eroavaisuuksia on joita ei välttämättä tiedostakaan, mutta tässä joitain. Minulta kysytään paljon, kumpi järjestelmä on parempi mutta en hirveän mielelläni siihen vastaa. Diplomaattisesti sanoen itse Suomen järjestelmässä kasvaneena ja siihen tottuneena on mielenkiintoista kokea toisenlaista :D

   Ranskan tunneilla meillä on nyt 1,5 kuukauden ajan Lyonin yhdestä teatterista näyttelijä pitämässä pari kertaa viikossa työpajoja teatterista, erityisesti maskien kanssa. Ollaan päästy aina vuorotellen kokeilemaan jotain pätkiä pienryhmissä ihan oikeilla teatterin nahkaisilla kokonaan kasvot peittävillä maskeilla, ollaan kyllä tykätty! Tämmöinen poikkeava juttu koulussa on täällä todella harvinaista, huippu mahdollisuus.

  Tiistaina oli Ensimmäisen Maailmansodan päätössopimuksen juhlapäivä ja vapaat koulusta. Maanantaina oli muistojuhlaa koululla, mm. sodassa menehtyneen entisen historianopettajan muistoa kunnioittaen. Tiistaina oli hyvät lenkkikelit ja käytiin kanssa elokuvissa, vuorossa ranskalainen Bande de Filles. Olin ihan tulessa, ymmärsin jopa melkein kaikki vitsitkin!

Käytiin museon puutarhassa käppäilemässä.

Jee!

Perjantaina iltapäivällä latvialainen Patricija tuli koulun jälkeen Lyoniin, ja tavattiin mun kahden hyppytunnin aikana. Oli ihan huippua nähdä! Aloitettiin englanniksi ja saman tien todettiin että miksi ihmeessä edes yritetään. Vaihdettiin toiseen yhteiseen kieleen, ranskaan ja sillä höpötettiin loppuaika. Oltiin kieltämättä aika ylpeitä, nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen että ranska on noista kahdesta kielestä se luonnollisin, vaikka sanastoa ja kielioppia tunteekin enemmän englannista. Hassua, mutta aloitin tälläkin kertaa puhumaan pari kertaa myös suomeksi, en tiedä miten yhdistän joihinkin ihmisiin että he voisivat puhua myös äidinkieltäni!

   Elämä täällä rullailee mukavasti, hurjaa että on jo marraskuun puoliväli!

Perjantai-iltana kuudelta kävellessä koulusta kotiin. Huono laatu koska tärisevä silta.

Syksy starttas

Olen kuullut, että Suomessa on jo ihan kunnolla lunta. No, täälläkin alkoi syyskelit tismalleen samana päivänä kun palattiin kouluun. Päivisin on ollut nyt jotain +10 astetta mutta yleisesti tuntuu kyllä paljon kylmemmältä, koska kosteampaa. Tai niin olen sen järkeillyt. Taloissa lämpöeristykset on todella olemattomat Suomeen verrattuna, jos niitä voi sanoa olevan ollenkaan. Esimerkiksi ikkunat on tietenkin yksinkertaiset. Meillä kerrostaloasunnossa ei niin kylmä ole kuin voisi olla, mutta jo nyt täällä on jotain +18. Ei siinä, kunnolla vaan villapaitaa päälle niin ei ongelmaa!
   Sunnuntaina viimeisen lomapäivän kunniaksi lähdin turisteileen Vanhaan Lyoniin, oli kuin mikä tahansa kesäpäivä ja ihmisiä paljon liikkeellä. Keskiaikaisia pikkukatuja kävellessä on todellakin aivan eri maailmassa. Ja viimein, viimein löysin omin neuvoin ensimmäisen traboulen! Huomasin, kuinka ihmisiä meni kadulta pienestä ovesta sisään rakennukseen, kurkkasin sisälle ja todellakin, siellä oli hämärä käytävä ja päässä näkyi pieni sisäpiha. Tämä oli aika pitkä traboule, jopa neljän rakennuksen läpi menevä ja sen varrella oli useampi sisäpiha. Siellä hämärässä en oikein menestynyt julkaistavia kuvia saamaan, ehkä googlen kuvahaku havainnollistaa parhaiten.
   Kävelykierrokset ihmetellessä ja löytäessä uusia paikkoja joka kulman takaa on kyllä ihan parasta tekemistä, siinä vierähtää tunti jos toinenkin!

Place Bellecour kesäisenä, ihan kuin olisi Italiassa ollut. Paitsi kauempana näkyy Ludvig XIV ratsastamassa.

Tämä ei kauheasti kunniaa Vanhalle Lyonille tee mutta menköön.

Sisäpiha traboulen varrella.

Huikeat värit ja vasemmalla leijona.

Katedraali Saint-Jean.

Maanantaina oli sitten paluu kouluun, oli ihan huikeaa huomata kuinka kahden viikon jälkeen ymmärsin opettajien juttuja ja muiden oppilaiden puhetta taas niin paljon paremmin! On myös kiva kuulla luokkakavereilta omasta kehityksestä, koko ajan sitä siis tapahtuu vaikka ei aina huomaisikaan. Kahden viikon tauko koulusta kuitenkin mahdollisti vertailun hyvin. Kokeita palauteltiin, yleensä maksimipistemäärä on 20 mutta on hyvin, hyvin harvinaista että joku sen saisi. Sain ranskan kirjallisuusanalyysista 11/20, ja olen kieltämättä todella tyytyväinen! Ja englannista 18,5/20, yllätys koska englanti rapistuu tasaista tahtia. Sanasto unohtuu, kirjoitan sanoja kuin ne olisi ranskaksi ja kielioppi mitä sattuu. Täällä ei englannintunneilla kuitenkaan juuri hätää ole, taso on matala.

Koulun yhden sisäpihan puut oli parturoitu, oli niin hienot että pakko oli kehdata ottaa kuva.

Koulumatkalla. On täälläkin ruskaa, hillitympänä versiona Suomeen verrattuna.

Musta on tullut oikea lintubongari, mutta lajivalikoima on vähän yksipuolinen. Sen olen todennut, että oikeastaan joutsenet ovat aika pelottavia.

   Ranskan tila tällä hetkellä on vähän vaikeasti selitettävä, yleensä kotona ja muutenkin ymmärrän puheenaiheet, joskus kaiken. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin nuorten kieli, jos vähänkään huomio herpaantuu ei ole enää toivoa päästä käryille. Koko ajan enemmän saan sanottua keskusteluihin omaa sanaa väliin, riippuu ihan kuinka nopeatahtisesta väittelystä tmv. on kyse. Pienemmässä porukassa tai kahdestaan keskusteltaessa ei ole juuri ongelmaa, sekin riippuu aihepiiristä ja toisten ranskan selkeydestä. Luonnollisesti helpointa on jutella ihmisten kanssa, jotka tuntevat hyvin mun ranskan tason ja puhuvat sen mukaisesti. Hostperheessä äiti ja sisko jo tietävät milloin sanovat sanan tai ilmauksen mitä en tunne, ja selittävät saman tien. Aikas kätevää.
   Harrastukset jatkuivat myöskin viimein, olihan niitä odotettukin. Käytiin myös elokuvateatterissa katsomassa dokkari "Le Sel de la Terre", ranskaksi. Ymmärsin ja en ymmärtänyt, yllättävän paljon kuitenkin. Tällä viikolla olen myös toisen kerran skypetellyt Suomeen! Eilen nähtiin kavereita kaupungilla ja tänään kahvitellaan hostsiskon serkkupojan 6-vuotissynttäreitä.
   Suomeen hyviä hiihtokelejä!

Toinen lomaviikko

On ollut kyllä kertakaikkisen kiva loma! Ja vielä on tämä päivä jäljellä. Kouluun palaaminen tulee olemaan vaikeaa, mutta onneksi jo huomenna batucada, jota olen kyllä kieltämättä kaivannut! Aurinko paistaa ja lämmittää ja ulkona voi kulkea edelleenkin ballerinoissa, mikäs sen parempaa. Joku voisi sanoa marraskuun koittaneen, mutta tämän postauksen kuvista sitä ei uskoisi.
   Oltiin jo jonkin aikaa suunniteltu kahden huipun latvialaistytön, Paulan ja Patricijan kanssa heidän tulostaan lomilla Lyoniin. Kumpikaan ei asu kovin kaukana, Patricija vain noin puolen tunnin päässä bussilla. Sovittiin uusi-seelantilaisen Lanlien kanssa myös hänen tulostaan, ja tiistaiaamuna olikin kyseinen porukka kasassa. Paulalle ja Lanlielle Lyon oli täysin outo paikka, joten kierrätin näyttämässä jotain paikkoja ja sitten kierrettiin kaupoissa. Ja pysähdyttiin tietysti kahviloihin. Vaihto-oppilailla on aina keskenään paljon juteltavaa! Oli kyllä huippu päivä, vaikka paljon jäi paikkoja käymättä ja näkemättä. Ensi kerrallakin siis riittää tekemistä! Huomasin olevani aika keskinkertainen kaupunkiopas tuntemalla vain murto-osan kaupungista ja nähtävyyksistä ym. mutta oikeastaan juurikin hyvä niin. Itsekin oppii koko ajan lisää. Illalla Lanlie lähti junalla kotia kohti ja Paula ja Patricija jäivät vielä seuraavaksi päiväksi. Suuntasimme Croix-Rousseen aikomuksena kävellä ympäriinsä ja löytää edes yksi aikaisemmin kertomistani trabouleista, kortteleita halkovista "salakäytävistä." No, löytyi nättejä paikkoja ja näköaloja kukkulalta mutta ei yhtäkään käytävää. Luulen, että otin lopputuloksen itse raskaammin kuin tytöt, heh. Mutta oli kyllä ihanat kaksi päivää, ihmeteltiin ja naurettiin kun tuli välillä olo, ettei oikein mikään kieli suju. Yleisesti puhuimme englantia, mutta kun mieleen tuli ensin ranskankielinen sana/ilmaisu, käytimme sitä. Eli aina vaihdettiin siihen, mikä luonnistui helpommin. Hassua.

Tämä on tämmöinen oikein tarkoitettu kuvienottopaikka, oli hillittömän hauskaa kiivetä tuonne! Leijona on Lyonin tunnuseläin koska Lyon tarkoittaa vähän kuin leijonaa (ranskaksi lion) Vasemmalta oikealle Paula, Lanlie, minä ja Patricija. 

Aika hyvä kuva vaikka itse sanonkin, eh.  

Kyllä hymyilyttää.

   Muuten on tullut tehtyä koulujuttuja, lepäiltyä ja nähtyä lukion ulkopuolisia kavereita. Mélodie oli kuullut yhdestä kansainvälisestä kahvilasta, jossa on melkein joka ilta eri teema eri kielellä. Esim. kaksi kertaa kuussa on ilta, jolloin kaikki puhuvat englantia. Valikoimasta löytyi niin ruotsinkielistä iltaa, italialaisia korttipelejä italiaksi tai vaikka mandariinikiinaksi jutustelua. Oletuksena tietysti on, että edes jotenkin puhuisi kieltä, muttei niin väliksi vaikkei juuri puhuisikaan. Käytiin kokeilemassa maanantaina englanninkielistä iltaa, ja oli kyllä tosi kivaa. Porukkaa oli eri ikäluokista ja eri maista, jokaisella eri tarinat kerrottavana ja eri englannintaidolla kuin toisilla. Itse olin suurimman osan ajasta aika jäissä englantini kanssa, mutta onneksi kaikki puhuivat myös ranskaa joten ei haitannut vaikka vahingossa vaihtui ranskaankin. Ja kyllä siellä sitäkin puhuttiin, myöskin kuului italiaa. Oli tosi kiva paikka, pitää mennä joskus toistekin!
   Eilen menin lueskelemaan Rhônen rantaan, kalenteri näytti marraskuun ensimmäistä päivää mutta kukapa sitä uskoisi. 

En ollut kenkiäni pudottanut veteen, kynän kylläkin.

Porukkaa oli paljon. Ja joutsenia.

Vesiurheilua oli myös katsottavana.

Tämä on nyt suosittua täälläkin.