Matkailua

Heippa heippa! Täällä kirjoittelee jo hyvin lomatunnelmaan päässyt vaihto-oppilas, ei voi kun kehua Ranskan koululomia. Alkuviikko tuli vietettyä kotioloissa, tehden jotain koulujuttuja ja nauttien mielettömistä keleistä. Keskiviikkona sitten startattiin junalla kohti Pariisia! Siellä odottikin jo ihan kunnon syksy, puut ruskeana ja sitä rataa. Heti ensimmäisenä päivänä rynnättiin sivistymään Musée d'Orsayyn, Louvren lisäksi kuuluisimpaan Pariisin museoon. En ollut ikinä käynyt ja kannatti kyllä, ihan jo itse valtavan ja komean museorakennuksen vuoksi. Erityisesti mieltä lämmitti kuitenkin sattumalta kohdalle osunut Albert Edelfeltin taulu, Suomi jälleen edustettuna!
   Kulttuuriannosten lisäksi reissu sisälsi paljon kävelyä eri kaupunginosissa. Montmartren taiteilijakukkula oli tietysti ehdoton, mutta tällä kertaa hyvin ruuhkainen muidenkin syyslomalaisten ansiosta. Siellä kuulin ohimennen joidenkin puhuvan myös suomea! Pakollinen Champs-Élysées käytiin tsekkaamassa myöskin, lisäksi syksyinen Jardin du Luxembourg ja Seinen ranta moneenkin otteeseen. Ja Suuren Moskeijan teehuoneen minttutee, kyllä kannatti sateessa kävellä sitä nautimaan. Yhtenä päivänä ravintolan vessassa eräs nainen bongasi ruotsalaisen reppuni ja alkoi juttelemaan, hän oli syyslomalainen juurikin Ruotsista. Ensin yritin ruotsiksi, mutta yhden lauseen saatuani vaivoin sanottua vaihdoin englantiin. Kieltämättä yllätyin itsekin kuinka ruotsi on vain totaalisen ruosteessa, sanat ja ilmaukset tulevat ensimmäisenä ranskaksi mieleen. Näillä mennään.

Se oli aika iso kello se.

Tavoitteena oli turistikuva Sacré-Cæurin portailla, ja tämä oli lopputulos. Kaikki elementit kohdillaan.

Tämä yksilö onnistui.

Kuvasta juurikin tämän kyltin kanssa on tullut varmaan jo jonkinlainen perinne, ensimmäisestä on jo viisitoista vuotta aikaa.

Oli kyllä kiva reissu mutta huippua oli palata Lyoniinkin. Pariisissa tuli todettua että itse henkilökohtaisesti pidän Lyonista enemmän, tämäkin on suuri kaupunki mutta ihan hallittava kuitenkin. Vuodessa tätä ei tule läpikotaisin tuntemaan millään, eikä tarvitsekaan. Molemmissa kaupungeissa on historiaa ja loistoa, mutta Pariisissa luonnollisesti aivan eri tasolla kun mittakaavat on suuremmat kaikessa.
   Eilen käytiin Lyonin pohjoispuolella katsomassa isoäitiä ja illalla elokuvissa. Käytiin katsomassa Woody Allenin uusin, oli kyllä loistava. Ei menty ranskaksi dubattua katsomaan vaan alkuperäisäänillä mutta ranskaksi tekstitettynä. Opin ja ymmärsin siis samanaikaisesti, eheh.
   Toinen lomaviikko käynnissä ja kivoja juttuja tiedossa, niistä lisää viikon päästä!

Loma!

Nyt se sitten koitti, syysloma! Viime viikko vierähtikin aika lailla sitä sekä tietysti pakettia Suomesta fiilistellessä, kiitos vielä! Ruisleipää ollaan jo syöty, kalaa ja poroa ei vielä. Syyslomaksi tätä ei voi kyllä ainakaan vielä kutsua, mittari huitelee näin illallakin 23 astetta. Lomaa edeltävällä viikolla oli luonnollisesti normaalia enemmän kokeita, mielenkiinnolla odotan varsinkin kirjallisuuden kokeen palautusta. Opettaja antoi mulle vähän eri tehtävänannon kuin muille, mutta yksinkertaistettuna analysoin kolmea katkelmaa näytelmistä kolmelta eri vuosisadalta, jotka jokainen kertoivat teatterista. Oli aika voittajaolo kun ymmärsin kutakuinkin tekstinäytteet, jes! Meillä on englannissa ja englanninkielisessä kirjallisuudessa ihan loistava opettaja, intohimoinen maailmanmatkaaja joka tykkää kertoilla kokemuksistaan. Tämä on täällä hyvin epätavallista, yleisesti opettajat eivät puhu mitään työn ulkopuolisesta elämästään. Noh, tämä kyseinen opettaja on poikkeus monella tavalla ja englannin tunneilla ollaan viimeiset puoli toista kuukautta keskusteltu Intiasta, sen kulttuurista ja hyvin kattavasti maan eri puolista. Tosi mielenkiintoista kaiken kaikkiaan ja hullaannuin lopullisesti, kun hän näytti meille viimeisellä lomaa edeltävällä tunnilla Bollywood-elokuvien laulu- ja tanssikohtauksia. Meidän luokasta en ole varmaan vielä ketään löytänyt tiedettävästi olevan täysin ranskalainen alkuperältään. Mikäs sen kiehtovampaa, koko ajan oppii siis myös muista kulttuureista ja maista ym. ranskalaisen rinnalla.

Rhône-joen ranta oli kaunis perjantai-illan kävelyllä.

Joutsenenpoikanen sattui sopivasti kohdalle.

 Menneenä viikonloppuna oli tiedossa lähtö lauantai-iltana ajelemaan Lyonista etelään maalle sukulaisten luokse, kutakuinkin niiden kahden maalaistalon lähistölle missä olemme jo aikaisemmin viikonloppua viettäneet. Sitä ennen oli kuitenkin päivä aikaa tehdä muuta, ja päätettiin lähteä Mélodien kanssa pienelle kävelylle. Otettiin metro Place Bellecour'lle ja siitä jatkettiin matkaa suuntaan, jossa en ollut vielä käynyt. Löytyi varsinainen design-liikkeiden keskittymä, Suomi bongattu! Oli tosiaan Iittalaa yhden liikkeen näyteikkunoissa, muutenkin paljon pohjoismaisia tuotteita edustettuna. Käveltiin missä näytti nätimmältä ja ihasteltiin upeita sisäpihoja. Viimein päädyttiin Saônen rannalle ja jatkettiin Vieux-Lyoniin, Vanhaan Lyoniin siis. On tullut siellä aiemminkin pyörittyä, koko alue on yllättävän suuri ja täynnä pikkukatuja ja portaikkoja. Hauskaa, kun kaupungissa koko elämänsä asunut Mélodiekin löysi täysin uusia paikkoja. Annetaan kuvien puhua puolestaan.

Löytyi pitkät portaat.

Vanhan Lyonin parvekkeita ja välistä pilkistää Saône.

Puolivahingossa näpsästy turistikuva.

Saône!

Illalla tosiaan startattiin ja pari tuntia vierähti autossa ennen kuin olimme perillä. Sain jälleen kerran huomata, että suomalainen tasaisiin teihin ja kyytiin tottunut vauhtipää ei vain kestä ranskalaista tyyliä polkea kaasua ja jarrua epätasaisen rytmikkäästi ja mutkaisia pikkuteitä kukkuloilla. Mutta oli se taas sen arvoista, perillä odotti sukulaisperhe ja paljon heidän vieraitaan. Meitä oli kaiken kaikkiaan kolmekymmentä henkeä syömässä ja yöpymässä samassa talossa, ja hyvin mahduttiin! Koko ilta (aikuiset kyllä yönkin) istuttiin pöydässä ja syötiin hyvin. Tosi uteliaita oltiin suomalaisesta, oli mukava vastailla kysymyksiin Suomesta. Oli vähän vaikea selittää, että ei Suomessa aina kylmä ole kun tiesin kelit siellä nyt ja kun vertaa tämänhetkiseen myöhäiseen kesään täällä, heh.
   Aamulla oltiin haukkana ylhäällä ja aamupäivällä lähdimme kävelemään koko porukalla kukkuloille. Luvassa oli kaksi ja puoli tuntia ylä- ja alamäkeä lehmä- ja aasiaitauksissa aivan huikeissa maisemissa, oikeastaan keskellä ei-mitään. Kovasti yritin kuvia ottaa, mutta sitä koko komeutta ympärillä on mahdotonta ikuistaa kuviin. Perillä odotti auberge (ranskalainen Gasthaus), aito ja autenttinen. Kyse siis majatalosta keskellä kukkuloita, josta saa ruokaa ja jossa voi yöpyä. Tähän kyseiseen pääsi halutessaan jopa autolla. Pihalla oli väkeä nauttimassa auringosta ja pari hevosta odottamassa ratsastajiaan. Sisältä paikka oli aivan tupaten täynnä, perheet syömässä yhdessä sunnuntailounastaan ja vanha kaappimallinen Vedette raksutti seinällä (isälle tiedoksi.) Syötiin jälleen pitkän kaavan mukaan, järjestyksessä: aperitiivi, liha- ja makkaralautanen ja salaatti, pääruokana paikallinen erikoisuus bataattia kermakastikkeessa, juustotarjotin tai rahkaa ja lopuksi haluamaansa kakkua jäätelön kanssa. Minulle selitettiin, että juurikin kyseinen ruoka on hyvin tyyppillistä majataloissa, yksinkertaista mutta nälkä lähtee. Näinhän se oli, yksinkertaisuudesta en niin tiedä kun ruokalajeja kuitenkin oli riittämiin. Syönnin jälkeen jatkettiin matkaa, sama reitti takaisin. Tavattiin yli kymmenen aasin lauma, ne varsin hullaantuivat meistä ja lähtivät seuraamaankin. Löysin yhden halukkaan lähtemään mukana Lyoniin asti, hyvin hellyyttävä tapaus. Hostäiti oli varsin innokas majoittamaan aasin kanssamme kahdeksanteen kerrokseen!
   Oli kyllä mukava reissu jälleen! Huomaan vain että monesti jää kuvat ottamatta kun olisi hyvä mahdollisuus, kuten nyt vaikka ruokapöydässä. Kyllä noita maisemiakin varmaan katselee, ei siinä mitään.

Tämä näkymä avautui aamulla ikkunasta.

Aika mielettömät maisemat.

Ja sitten siellä oli niitä aaseja!

Hetkeni aasipaimenena.

Nyt on siis loma virallisesti aloitettu, eilen tuli  tehtyä kouluun esitelmää Lyoniin rakennettavasta uudesta jalkapallostadionista ja koko projektista siihen liittyen. Täällä annetaan kaksinkertaisesti enemmän koululäksyjä ja projekteja tehtäväksi loman koittaessa, mutta onneksi kahteen viikkoon mahtuu paljon muutakin. Huomenna aamukahdeksalta starttaa juna Pariisiin, jee!

Turistirysää

Nyt se syksy viimein koitti. Pari päivää oli +25 paikkeilla, mutta etelätuuli on tehnyt tehtävänsä tuomalla rankat sateet mukanaan ja nyt enää noin +15. Kuitenkin ainakin alustavasti näyttää ensi viikolle kesäisiä päiviä, jee!

   Elämä täällä rullailee mukavasti, koulu sujuu paremmin ja paremmin koko ajan. Näin alkuvaiheessa kielen kanssa tulee välillä turhautumisia, mutta sekin kuuluu asiaan. On ollut kuitenkin huippua huomata, että esimerkiksi kirjallisuudentunneilla tällä viikolla olen ihan oikeasti ymmärtänyt, mistä puhutaan ja mitä. Ollaan käyty läpi 1700-luvun näytelmää, Marivaux'n La Triomphe de l'Amour'ta. Sivistymiseltä ei siis voi mitenkään välttyä, heh. Koulussa olen muuten huomannu yhden jutun. Tietysti yhden jos toisenkin, mutta tämä sopii aiheeseen mainiosti. Meidän englanninopettajalla on tapana oppilaan myöhästyessä tunnilta (ei tapahdu usein) käskeä tätä lausumaan runo, ulkomuistista. Olen ollut joka kerta aivan haltioissani, vaikuttaa siltä että kuka vain muistaa useammankin runon ja se on aivan itsestäänselvyys. Ja joka kerta on lausuttu tunteella. Onneksi en ole itse myöhästynyt, ei kyllä muistuisi millään kielellä mieleen! Varmaankin lausuisin Maamme-laulun sanat, onhan sekin runo alunperin. Muutenkin täällä seurataan kulttuuria ihan poikkeuksellisen paljon. Enää en edes ihmettele, kun kouluruokalassa luokkakaverit saa kunnon keskustelun aikaiseksi oopperateoksista tai elokuvaohjaajista ja jokaisella on selkeä mielipide kuhunkin.

   Nyt täällä on käynnissä Le Festival Lumière, suuri jokavuotinen elokuvatapahtuma. Oikeastaan sitä ei kuitenkaan katukuvassa huomaa, kaikkia erikoisnäytöksiä ja -vieraita vain on ympäri kaupunkia. Itselleni suurempi juttu oli eilen kuukauden ajan kaupungissa oleva tivoli! En ollut tiennyt asiasta mitään, se on vasta pystytetty tänne Croix-Rousse'n kukkulalle. Lähdettiin eilen Mélodien, kaverin Ninan ja hänen pikkuveljensä kanssa katsastamaan tapaus paikan päälle. Täpötäydessä metrossa oli vaikea kuvitella että kaikki olisivat menossa samaan paikkaan, mutta kyllä! Kyseinen tivoli saapuu joka syksy ja on todella suosittu. Käytiin pari laitetta läpi ja ihmeteltiin meininkiä, oli kyllä todella kiva käydä. Palasimme ydinkeskustaan kävellen, ja matkalla minut vietiin ensimmäisen traboule'n läpi ikinä! Ne on kuuluisia nähtävyyksiä Lyonin vanhoissa kaupunginosissa, pieniä "salakäytäviä" kortteleiden ja talojen läpi. Niitä on aikoinaan käytetty silkin kuljetuksessa (Lyon on ollut ja on edelleen tärkeä silkinvalmistuskaupunki) rakennuksesta toiseen. Juurikin Croix-Rousse on toinen tärkeä ja hyvin vanha silkintuottaja-alue Lyonissa. Kyseisiä käytäviä on käytetty myös sodankäynnissa salaisina siirtymäkanavina. Nykyisin suurin osa käytävistä on koko ajan avoinna ja niihin tehdään turistiopastuksia. Kävelimme eilen yhden tunnetuimman läpi, historian havina vain humisi korvissa.

Nina! Oli siellä ihan oikeasti enemmän porukkaa kuin kuva antaa ymmärtää.

Upea portaikko traboule'n varrella, lupaan laittaa kuvaa joskus myös itse käytävistä!

Kiipesin eilen juoksulenkillä Fourvière'n basilikan kukkulalle, toiselle korkealle paikalle täällä. Tuli kovasti Itävalta mieleen kun alkoi vauhti hiljeneen, henkeä ahdistaan ja jalkoja hapottaan. Oli se kuitenkin sen arvoista, maisema huipun tasanteelta oli huikea. Olin aiemmin nähnyt kuvia ja kuullut että sieltä kaupungin näkee parhaiten ja tottahan se oli. Jokaisen täällä käyvän pitäisi sinne kiivetä, onneksi myös tram kulkee ylös asti. Puhelinta ei ollut mukana joten todistusaineistoa ei tapauksesta ole. Ohessa kuitenkin aikaisemmin otettu kuva uhkaavan myrskyisen ja juuri tässä ei niin kauniin näköisestä Place Bellecour'sta, ylhäällä näkyy Fourvièren basilika. Pitää mennä joku kerta muutenkin kuin lenkillä niin kehtaa käydä sisälläkin.

Siellä se on!

Viikko koulua ja koittaa syysloma! Ranskassa lomat on kertakaikkisen kohdillaan, joka kuudes viikko on kaksi viikkoa huilausta. Pitkien koulupäivien vastapainoksi loma kyllä kelpaakin, oioi.

  Näin muuten eilen viimeksi, kun puistossa pelattiin mölkkyä. Se on supersuosittu täällä, joka kerta ylpeä olo että samasta maasta tullaan!

Ihmettelyä

Terve terve! Yksi kouluviikko taas takana ja viikonloppukin melkein. Koulupäivät menee yllättävänkin nopeaa, vaikka välillä koulussa ollessa tuntuu että aika matelee hitaasti. Oppitunnit on koko ajan sitä kiinnostavampia mitä enemmän tajuaa, luonnollisesti. Tällä viikolla oli fysiikasta pieni testi ja biologiasta koe, molemmat tuli täytenä yllätyksenä. Sain kuitenkin jotain vastattua ja tyydyn vielä tässä vaiheessa siihen. Viikko sitten tehdyt valinnaisenglannin kokeet palautettiin ja sain ryhmän parhaat pisteet, 17.5/20. Ranskalaisessa koulusysteemissä kaksikymmentä on tosiaan paras (sitä ei saa kuulemma oikeasti kukaan ikinä) ja yksi huonoin. Olin aika yllättynyt tuloksesta, koska ranskan sanakirjankaan kanssa en ollut ymmärtänyt kaikkia tehtävänantoja. Tunnetusti Ranskassa ei omata kauhean hyviä englannintaitoja, suuri määrä väestöstä ei puhu sitä ollenkaan. Varsinkin koululaisten keskuudessa englanninkielitaitoon vaikuttaa varmasti se, että televisio-ohjelmat ja kaikki elokuvat on dupattu ranskaksi. Englantia ei siis normaalisti kuule oikeastaan mistään. Monet ovat ihmetelleet kovasti, kun olen kertonut että Suomessa luetaan teksityksiä. 

   Vaihtojärjestö, jonka kautta täällä olen eli YFU haluaa meiltä vaihtareilta normaalisti kouluarvosanat, vaikka on sanomattakin selvää, että näin alussa ei kykene samanlaisiin suorituksiin ranskaksi kuin paikalliset. Arvosanoilla ei kuitenkaan ole mitään muuta merkitystä kuin se että voi huomata kehityksen kielen kanssa. Mielestäni tämä systeemi on todella hyvä sillä juurikin ranskan oppiminen on pääasia, oli kouluaine mikä tahansa. Sain ranskanopettajan antamat Molièren näytelmät luettua, tiukkaa teki ymmärtää vaikka melkein joka toisen sanan sanakirjan kanssa käänsinkin. Nyt olen aloittanut lukemaan italialaisen Luigi Pirandellon näytelmää 1900-luvun alkupuolelta. Huomaa heti, että paljon helpompaa tekstiä. Kirjallisuuslinjalla on tosiaan koko ajan jokin kirja luettavana, mutta tykkään kovasti ja todistetusti tosi hyvä juttu ranskan oppimiselle!

  Tällä viikkolla tuli melkein joka päivä käveltyä koulusta kotiin, siispä taas vähän maisemakuvaa Rhônen rannasta. Pitää jossain välissä laittaa tänne Saône-joestakin kuvaa tasavertaisuuden vuoksi.

Ravintolapaatteja, asuntoaluksia on ylempänä jokirannassa.

Ihana kävelysilta, päässä näkyy minun lukiota

Lenkkeilyreittiä!

Rhônessa on paljon joutsenia, ja ne tykkää kun niille tuo leipää

   Fiilistelen jo valmiiksi huomisen batucadaa, olen ihan supertyytyväinen harrastuksiini! Välillä on vähän jäätävää kun en tajua jotain, esimerkiksi mitä kohtaa soitetaan/tanssitaan ja mihin lopetetaan mutta eipä tuo vaarallista ole, vastaavat jutut on jo erittäin rutiinia. Olen jo hyvin tottunut siihen, että monesti ei vaan ole mitään hajua mitä tapahtuu mutta aika pian se on aina selvinnyt.

   Tänäkin viikonloppuna on tullut otettua rennosti, mikä on kouluviikon jälkeen tarpeen. Eilen nähtiin Mélodien kanssa kavereita, jotka eivät ole enää samassa koulussa ja tänään mentiin hostäidin äidin kanssa syömään. Muuten on tullut lenkkeiltyä, syötyä ja nukuttua hyvin. Tämäkin viikko oli täyttä kesää, tänään on tuntunut vähän syksyltä rankkojen sateiden vuoksi.

   Ai niin! Tämän viikon perjantai oli hyvin merkityksellinen päivä. Olin hyppytunnilla kiertelemässä ja katselemassa vähän kaupunkia, kun joku mies tuli kysymään tietä "sinne suurelle aukiolle, jossa on ne hevoset." Kyse oli tietenkin Lyonin suurimmasta aukiosta, Place Bellecour'sta. Neuvoin ja viittilöin sitten hyvinkin rutiininomaisesti ja asiantuntevana, mitä katua pitkin sinne pääsee. Pieni reitinopastus sitä kysyneelle, mutta suuri merkkipylväs itselleni, tuoreelle asukkaalle!