Villi etelä

Provence oli ihan huikea, oi että. Oltiin tosiaan Mélodien veljen perheen luona viisi päivää ja huippua oli. Saapuessa vietettiin päivä Avignonissa ja lähtiessä Aix-en-Provencessa. Parasta oli kuitenkin kukkuloilla asuminen, viinipellot ympärillä. Tuli nähtyä ja tehtyä kaikennäköistä. Joka päivä tuli myös hyödynnettyä mahtavaa maastoa ja käytyä juoksemassa, jo aamukymmeneltä oli niin kuuma että tiukkaa teki.

Käytiin tsekkaamassa valtava 1300-luvulla rakennettu Paavien Palatsi Avignonissa, oltiin kovan luokan turisteja ja tehtiin kierros kahdesti. Tämä kuva toiselta kierrokselta. 

Käytiin ottamassa lähikontaktia mehiläisiin. Mélodien veli Vincent tekee hunajaa ja kertoi ihan jäätävän mielenkiintoisia juttuja mehiläisten maailmasta.

Käytiin Roussillonin kylässä ja siellä kävelykierroksella. Kylä on tunnettu okranvärisestä hiekasta.

Itse kylä, kaikki rakennukset ovat myöskin samaa luonnollista okrapigmenttiä.

  Tuli kivuttua hevosenkin selkään monen vuoden tauon jälkeen, käytiin tekemässä puolen toista tunnin lenkki maastossa. Lisämielenkiintoa toi itselleni annettu poni, vähän turhan virkeä nelivuotias. Loppujen lopuksi kaikki meni huipusti, kyydissä keikuin kovemmassakin vauhdissa. Mukana oli kaksi työntekijää ratsastuskoululta. Luulin heistä toisen olevan aksentin perusteella ulkomaalainen, mutta hän olikin kotoisin ihan viereisestä kylästä. Etelä-Ranskan aksentti on todellakin poikkeuksellisen vahva ja niin hupainen, että muut ranskalaiset tykkäävät sen matkimisesta.

Sitä oltin aika vinossa.

Provencessa tuulee.

Siellä parhaillaan kirsikkapuut kukkivat pelloilla.

Punky pyörii tyytyväisyydestä, kyllä sitä vähemmästäkin.

Reissun onnistunein otos.

Mélodie 19 vuotta, aika muikealla ilmeellä.

Nämät kaksi kuvaa otettu Bonnieuxin kylän korkeimmalta paikalta.

Tällaista maisemaa se oli joka paikassa, ihan uskomatonta.

Vincentin appiukko oli intohimoinen kivien kanssa ja oli tehnyt valtavasti vastaavia töitä mailleen, tässä pyramidi.

Ainoa otos Aix-en-Provencesta, hyvin kaunis oli koko kaupunki.

Tuli nähtyä tosiaan varsin rauhallinen ja rento Avignon, jossa suhteellisen pienenä kaupunkina on yllättävän paljon nähtävää. Kaupunki on ympäröity ikivanhalla muurilla, joka jo sinänsä oli aika vaikuttava. Avignonin silta oli pieni pettymys, puoli siltaa oli remontissa.
  Aix-en-Provence oli aika erityinen kaupunki. Aika pieni sekin, silti Avignonia suurempi. Tunnelma oli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen, kaupunki oli viimeisen päälle kaunis ja ihmiset hyvin tyylikkäitä, "chic" niinkuin sitä sanotaan. Kaupungissa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, erityisesti jenkkejä ja japanilaisia (kuin Provencessa yleisesti.) Kaiken kaikkiaan sitä oltiin päivä kuin postikortissa.
  Provencesta jäi todella hyvä kuva, sinne täytyy palailla. Viimeisen illan raclette- ja juustofondueillallinen (kyllä, söimme kumpaakin) oli hyvä esimerkki, kuinka ihmiset tulevat Provenceen ympäri maata ja maailmaa. Meitä oli Bretagnesta, Lyonista ja Sveitsistä. Oli toki myös muutama aito provencelainen. Jotain viehätystä ihmisillä sinne täytyy olla.

Perjantain paluun jälkeen on tullut pysyteltyä Lyonissa. Yksi päivä järjestettiin Mélodielle synttärien johdosta yllätysilta kaveriporukalla, ihan täydestä meni kaikki ja yllätys onnistui. On huippua syödä terassilla aamusta myöhäiseen iltaan, toivottavasti tätä jatkuisi. Huomenna juhlitaan useampia synttäreitä kerralla perhepäivällisellä ja sitten onkin jo pian koulunalkamisen aika, viimeisen kerran tälle vuodelle.