Alpit

Hei hei! Mennään suoraan asiaan, koulut loppuivat toissa viikon perjantaina ja lomat alkoivat. Maanantaina koitti sitten kaupungintalon juhlaruokailu, jossa oli tosiaan koulultamme kaksi oppilasta meidän luokalta, muutama rinnakkaisluokalta, opettaja ja rehtori. Lounas oli siis tarkemmin ottaen Lyonin Porte-Drapeauxien kunniaksi järjestetty, mikä tarkoittaa suoraa käännettynä lipunkantajia, usein sotaveteraaneja tai aktiiveja jotka ovat nimikkeen saaneet. Olimme nuoret ripoteltuina jokainen yksin tai pareissa pöytiin ja oma seurueeni oli ihan loistava, sotaveteraaneja suurin osa. Algeriasta, Indo-Kiinasta ym. Ainoana nuorempana ja suomalaiseksi osoittautuneena sitä herätti aika kiitettävästi kiinnostusta ja juttua kyllä riitti. Union National des Combattantsin Rhônen alueen presidentti intoutui antamaan mulle rinnuksestaan järjestön tunnuspinssinsä lahjaksi ja kirjoitti menun taakse pienen yhteisen kirjeenkin koko pöytäseurueen puolesta. Kolme tuntia vierähti siis varsin hauskasti ja tajuttoman hyvän ruoan parissa, viisi ruokalajia taisi olla. Ei siis hassumpaa.

Pöytäseurue.

Siellä oli taustalaulajakin ja kaikki.

Tiistaina starttasimme Alpeille perheen kanssa! Viimeksi ala-asteella, silloinkin vain muutaman kerran ja huonolla menestyksellä lasketelleena pelotti ihan hirveästi mennä rinteeseen, mutta voitoksi kääntyi sekin ja tuli nautittua. Kolme pientä keskusta kuului samaan rykelmään ja siispä päiväselti pystyi käymään rinteiden kautta niissä kaikissa. Täytyy kuitenkin sanoa että täällä siniset on melkein Suomen punaisten kaltaisia jo, huhhuh. Yhden punaisen laskin, tai no siis valuin vatsallani alas. Kaksi ja puoli päivää meni ongelmitta mutta kolmantena tuli runnottua oikea ranne. Iltapäivän noin 40km laskettelukeskuksesta pienessä kaupungissa lääkäriä metsästettyämme sain rannetuen kahdeksi viikoksi käteen. Tuskin murtunut, nyrjähdys tai verähdys miten sen nyt ottaa. Torstai-iltana ei ranne kuitenkaan ravintolassa häirinnyt, hyvin hupeni taivaallinen juustofondue kolmen voimin! Neljäs ja viimeinen päivä tuli sitten lähdettyä itsekseen käveleen, otin tuolihissin ja lähdin katseleen suuntaa. Löysin pieniä lumikenkäpolkuja ja lähdin niitä seuraamaan. Normaaleilla talvikengillä toki, ajattelin että kyllä sitä suomalainen osaa lumessa painoa kantavat jäljet tunnistaa. Ja näinhän sitä teki, tuli löydettyä ihan huikea pieni "nokka" josta aukesi kyliä ja kaupunkeja silmien eteen ja rinteiden melu oli kaukana. Kelpasi hyvin syödä eväspatonki sitä näkyä katsellessa. Ei mennyt siis sekään päivä hukkaan, ai että. Annetaan kuvien puhua puolestaan.

Kaukana kaksi kanssakulkijaa.

Hiihtopaanoilla ei täälläpäin juuri ruuhkaa ole.

Oli kyllä keho ja mieli luonnon kanssa tasapainossa vaikka ranne vähän ronklaakin.

Mutta oli perjantaina kyllä ihana jo palata Lyoniinkin. Lauantaina käytiin elokuvissa katsomassa ranskalaismauritanialainen Timbuktu ja vietettiin ystävänpäivää kavereiden kanssa. Muutenkin aika kaveripainotteisesti mennään, välillä tehdään koulujuttuja. Näin lomien aikana on vähän elokuvaprojektia menossa, niin paljon kiinnostavia leffoja teatterissa. Ruotsalainen Snow Therapy tuli nähtyä maanantaina ja Ranska/Suomi -yhteistyöprojekti Les Moomins sur la Riviera eilen! Suosittelen, oli varsin viihdyttävä. 

Terve terve

Ciao ciao, täällä ollaan ihan kuosissa vaikkei mitään ole kuulunutkaan. Teen tästä tällaisen kätevän kahden viikon katsauksen. Viime viikon loppupuolelle kuului mm. kahvilachillailua latvialaiseni kanssa (nytkin palaan speculoostartineilta kyseisen neitosen kanssa) ja yhden tunnin koulupäivä. Ranskan- ja kirjallisuudenopettajan poissaolo helpottaa jokaista päivää huomattavasti. Täällä ei ole ikinä sijaisia satunnaisiin tai noin viikon poissaoloihin, tunteja ei ole ollenkaan. Lauantaina sen sijaan oli ranskan bac blanc, mikä tarkoittaa harjoituskoetta näiden "ylppäreihin." Oltiin yhdeksäksi siis koululla ja kaiken kaikkiaan neljä tuntia. Se koostuu kahdesta tehtävästä, ensimmäinen on question sur corpus ja toisen saa valita kolmesta vaihtoehdosta. Question sur corpus on oikeastaan vain vastaus kysymykseen annetuista teksteistä. Ja toiseksi tehtäväksi valitsin kaikkein luovimman vaihtoehdon, piti oikeastaan kirjoittaa tarina tiettyyn teemaan liittyen. Jos siis oikein ymmärsin... Hyvin siis neljä tuntia vierähti tuota tehdessä, ensimmäinen puoli toista tuntia vain tekstejä lukiessa ja ymmärtäessä. Olen siis tosiaan lukion toisella luokalla, premièrellä, mutta jo tänä vuonna on ranskan kirjallinen ja suullinen sekä SVT:n eli sciencen eli fysiikka/biologian kokeet. Toivotaan nyt kuitenkin ettei noita koelauantaita kovin paljoa tässä kevään aika tulisi!
    Ihan hyvin on tullut koulujuttuja tehtyä nyt tässä lähiaikoina, huomenna maantiedossa esitelmä yhdestä projektista Perrachen korttelissa. Kahdesta vanhasta vankilasta tehdään uusia tiloja mm. vanhainkodille ja Lyonin Katolilaiselle Yliopistolle ja sen kampukselle. Olen luvannut myös pitää esitelmän Suomesta lomien jälkeen! Taitaa tulla koko oppitunnin pituudelta, aivan kauheasti jo ideoita mielessä mistä haluan kertoa ja mitä esittelen. Tää on tätä suomibrändiä.
   Sunnuntaina lähdin juoksemaan, kuten teen aina kun en vain ole sairaana (Ranskan kylmyys muuten puree luihin ja ytimiin.) Innostuin sitten ihan kunnolla ja tuli kierrettyä kunnon lenkki, en ole edes katsonut mistään että kuinka pitkästi tuli käytyä. Niin kivaa vaan mennä ja nähdä uusia paikkoja, tuli testattua upouusi silta modernissa Confluencen korttelissa ja juostua sekä Rhônen että Saônen rannoilla ja ihmeteltyä, kuinka tyhjiä kadut sunnuntaiaamupäivänä voivat ollakaan. Ai että, tykkään.
   Tällä viikolla starttasi viimeinen viikko ennen lomia, tuntuu melkein että vastahan sitä palattiin kouluun. Mutta ei siinä, kelpaa! Kahden viikon sisällä on tapahtunut jotain maagista englannintunneilla. Viime viikolla yritin selostaa yhtä juttua englanniksi, mutta en millään kyennyt niin vaihdoin ranskaan. Ja yhden kerran vaihdoin huomaamatta, huomasin vasta kun muut alkoivat nauramaan! Ihan uskomatonta. Joo ja eilen unohdin tunnilla vastatessa, mikä on une phrase eli lause englanniksi. Kysyin opettajalta (yksi mun lemppareita) joka vastasi ihan huvittuneena "Sentence, Kristiina." Ah bah oui, évidemment! Ja taas saatiin hyvät naurut koko luokan kanssa. Jotain hassua mun päässä siis näyttää tapahtuvan.
   Tuli myös kaupunginjohtajalta henk.koht. kutsu kaupungintalolle lounastamaan maanantaina! Olemme toisen luokkalaiseni tytön kanssa oppilaista koulumme edustajina kyseisellä lounaalla, ei vitsi tulee siistiä! Kyseessä ihan yleisesti Ranskan juhlinta, mikäs siinä kyllähän se kelpaa. Ajattelin, pääsenkö koska en ranskalainen nyt kuitenkaan ole mutta ihan hyvin läpäisi, varmasti kansainvälinen tunnelma on hyvästäkin! Että semmoista.